maanantai 30. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 8

”9. Ponnistele jatkuvasti yhdistääksesi: Mieli, keho ja silmät.”

Valppaus ja reagoiminen tilanteeseen. Kun aistit, mieli ja keho toimivat sopusoinnussa saavuttaa parhaan mahdollisen tuloksen. Aloittelijan ajatus voi seilailla harjoituksen kuluessa, mutta edistyneen mielen pitäisi pysyä tekemisessä.  

Feisubokku wo wasure.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 7

"8. Makiwaraan iskiessä on pyrittävä kehittämään lyönnin iskuvoimaa. Olipa lyönti kuinka nopea tahansa, se on hyödytön ilman voimaa.  Kuitenkin jos jalkojen ja käsien liikkeet eivät ole teräviä ja nopeita, ei voimaa saa hyötykäyttöön.  Voima ja nopeus ovat kuin kärryn kaksi pyörää, kumpikaan ei ole toista tärkeämpi vaan molemmat ovat olennaisia."

Pelkän käden liike voi olla nopea, mutta se ei takaa vielä lyönnin tehokkuutta, koska vartalon massa ei vielä ole mukana. Pieni kokoisella henkilöllä tekniikan hallitseminen korostuu iso massa antaa paljon anteeksi. Kyan sensei oli pieni, ja hän kehitti omia poikkeavia tapoja tuottaa tekniikkaan tarvittava voima. Yksi näistä oli lyönnin tehostaminen lantion kierrolla päkiöiden varassa ja takajalan suoristuksella. Nagamine sensei kertoo Kyanin tehneensä näin myös siksi, että lyönti olisi ulottuvampi.

Tyrmäävän iskun resepti: 
1) Riittävä määrä iskutehoa kohteeseen osuessa (lue uudestaan Kyanin neuvo)
2) Tarkkuus (osumakohta)
3) Yllättävyys

Shimabukuro sensei kertoi, että hänen isällä oli tapana harjoitella lyönnin tarkkuutta. Ahaa, kyusho...Yllättävyyteen auttaa nopeus, mutta ovela hämäys on eduksi. Niin ja hämäykseen on katoissa muutamia esimerkkejä.

torstai 26. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 6

"6. Kaikki liikkeet esimerkiksi käsien ja jalkojen toiminnot, vartalon liikkumiset sivulle, eteenpäin ja taaksepäin on oltava nopeita ja teräviä."

Tämä ajatus on tyypillinen Shorin-ryu karatelle ja Shimabukuro sensei on tästä loistava esimerkki, hän täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja on edelleen erittäin nopea ja ketterä liikkumisissaan. Tärkeintä nopeuden tavoittelussa on alussa, että tekniikan tekemisessä on meininkiä. Sen jälkeen aletaan hioa tekniikkaa hakien rentoutta ja lopulta voidaan ottaa mukaan erilaisia nopeusharjoitteita. Jos ei ole tahtoa nopeuteen voi sitten unohtaa jalostamisenkin.

"7. Kataa harjoiteltaessa on tiedettävä sen tarkoitus. On erotettava milloin on kyseessä vartalon harjoitus tai tekniikka, tee selväksi kohteet gedan, chudan ja jodan. On ajanhukkaa harjoitella kataa jos ei tiedä sen merkitystä."

Kyan sensei karate on ollut kata-keskeistä, ja kuten Motobu sensei hän on ammentanut tekniikat otteluihin katoista. Jos katan tekniikoita ei ymmärrä on niiden käyttökin mahdotonta, kyseessä ei ole kuitenkaan salakoodi eikä rakettitiede. Katsoin netistä viiden tunnetun karateopettajan Naifanchi bunkaita jotka olivat väitetty alkuperäisiksi. Mieleeni tuli feng shui, jota on väitetty tieteeksi. Jos se olisi sitä niin eikö ne mööbelit menisi samaan paikkaan alan asiantuntijasta riippumatta? Eivät taida kuitenkaan mennä, mutta eipä näillä "käytännölliset ja alkuperäiset bunkait" miehilläkään olevat tulkinnat kohdanneet toisiaan. Alkuperäistä bunkaita ei varmasti tiedä enää kukaan, koska katojen luojat ovat olleet haudassa jo liian kauan. Jäljelle on kuitenkin jäänyt perimätieto ja tämän pitäisi olla ydin tekniikoiden tulkitsemiseen.

Katassa on karaten tekniikat, mutta kuten Kyan sensei sanoi siinä on muutakin, jolla on merkitystä vartalon saattamisessa kamppailukuntoon. Naifanchi on hyvä esimerkki siitä, että varsinaisen bunkain ohella tärkeässä asemassa on löytää kuinka käyttää keskivartaloa hyväksi liikkeiden moottorina. Gojuryun Sanchin on vielä selkeämpi esimerkki. Okinawalla ei juurikaan puhuta sen bunkaista, koska se ei ole siinä olennainen asia. Tanren desu ne.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 5

"3. Karaten tarkoituksia ovat: kehon kehittäminen, taistelutekniikoiden harjoittelu ja mielen harjaannuttaminen"

Toisin sanoen shingitai: Mieli, tekniikka ja keho. Karaten harjoittelu ei ole pelkkää tekniikoiden toistamista vaan hyvässä harjoituksessa tulisi harjoitella kaikkia Kyan sensein mainitsemia osa-alueita. Mokuso harjoituksen alussa luo keskittyneen ilmapiirin joka salikurin kautta pitäisi jatkua koko harjoittelun ajan.Vammautumiset johtuvat yleensä ajatusten harhautumisesta sivuraiteille.

"4. Vahva ja vakaa asento saavutetaan keskittämällä ki alavatsaan, älä anna sen enää nousta takaisin ylös. On kuitenkin varottava tulemasta jäykkäliikkeiseksi."

Tiputa paino alas ja rentouta hartiat. Tämä on yksi tärkeimmistä karaten tekniikoiden periaatteista, jos paino on ylhäällä ei voi tehokkaasti oppia käyttämään keskivartalon ja jalkojen lihasten käyttöä. Matalat asennot lisäävät jalkojen jumppaa kihonissa ja katassa, eli tekniikan kautta voidaan kehittää kehoa. Mennessä kohti vapaampaa harjoittelua asentojen on oltava kevyempiä. Asentoon ei saa siis jymähtää.

"5. Kataa on harjoiteltava samalla mielellä kuin olisi kohdannut vastustajan."

Kataan keskittyminen on hyvin tärkeää. Kun tietää tekniikoiden tarkoituksen voi mukaan ottaa mielikuvan, tämä auttaa syventämään tekniikan osaamista myös pariharjoituksessa. Saatan joskus opettaa paritekniikkaa joka on katoista joita ei ole vielä opetettu. Olen huomannut, että itse kataa harjoittelemattomalle henkilölle paritekniikan teko on huomattavasti vaikeampaa. Kata ei ole koodiavain joka purkamisen jälkeen joutaa roskakoriin se ei ole myös taistelun koreografia useaa vastustajaa vastaan.


lauantai 21. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 4

"1. Bu (karate) on väkivaltaa vastaan. Sen tarkoituksia ovat: Rauhoittaa vaarallinen tilanne ja itsepuolustus. Tämän vuoksi bu-jutsun harjoittelijan on aina käytäydyttävä nöyrästi pidättyväisessä hengessä ja oltava uskollinen lajin periaatteille."

"2. Taistelutaito kehittää kyvyn käyttää mieltä, voimaa ja kehoa samanaikaisesti juuri oikealla hetkellä. Taidon väärinkäyttäjät ja ylpeilijät ovat pahaksi yhteisölleen. Huono käytös johtaa itseaiheutettuun huonoon tuuriin. Vanhan sanon mukaan: ”Nyrkki piileskelee kuin aarre hihassa.” Käytä siis aarrettasi harkiten."


"Kenkotsu wa sode uchi no takara nari"

Sensein viesti on selvä, karateka on hyvien heppujen puolella. Karate ni sente nashi (karatessa ei ole hyökkäystä), ei ole Funakoshi sensein keksimä lauselma vaan paljon vanhempi. Ajatelma tuskin oikeasti kieltää hyökkäyksen, jos se on paras puolustustapa, mutta tappeluksen syy ei saa olla karateka itse. Leuhka ei kannata olla.

Tiikerin tietää vaaralliseksi sen ulkonäöstä sen hampaista, kynsistä ja raidoista. Koska ihmisellä ei noita ole, niin mistä tunnistaa taitavan karatekan? Tatuoinneista? Ei vaan hyvistä käyttäytymistavoista, karate harjoitus alkaa ja loppuu kumarrukseen ja dojo on kaikkialla. Junnu karatekan voisi tunnistaa muista urheilulajeista harjoittelevista muksuista siitä, että hän avaa vanhemmalle ihmiselle oven. Karate opesta nyt puhumattakaan.

Pidetään ässä hihassa.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 3

"C. Edellä mainittujen asioiden lisäksi karaten harjoitteluun tarvitaan ainoastaan makiwara, edes isoa harjoittelutilaa ei tarvita, tämä on yksi karaten eduista.

Jos harjoittelee oikein periaattein: Keho voimistuu, lyönnit ja potkut tehostuvat, raajat notkistuvat ja liikkumisesta tulee vaivatonta. Näin harjoittellen riittävän kauan oppii ymmärtämään soveltamisen periaatteet ja osaa siten hyöty käyttää oppejaan tilanteen mukaisesti. Harjoittelun ei tule olla pelkästään fyysistä laatua vaan samalla on harjoitettava mieltään, jos näin ei tee, ei kykene käyttämään taitoaan. Samalla kun harjoittaa vartaloaan, on tavoiteltava määrätietoisesti: kurinalaisuutta, mielen tyyneyttä, valppautta ja päättäväisyyttä."

Makiwara, makiwara ja makiwara. Vanhoissa teksteissä ei juuri koskaan ohiteta kyseistä laitetta. Tuskinpa Okinawalla on karate-dojoa, jossa ei olisi lyöntilautaa. Käytännön kokemus on muinoin osoittanut, että paljaalla nyrkillä leukaan iskeminen saattaa murtaa rystyset ja rikkoa ranteen. Tiedän itse ainakin yhden tapauksen nykyelämästä kun ranne ei ole iskiessä ollut suorassa ja kämmenen luut ovat tulleet läpi kädestä rystyspuolelta. Nyrkkeilijöistä kerrotaan tarinoita kuinka oma nyrkki on mennyt remonttiin nakkikiskalla. Reilu lyönti lyöntilautaan antaa välitöntä palautetta iskijälleen ranteen asennosta ja muistakin lyönnin virheistä. Makiwaraan säännöllinen iskeminen vahvistaa rystysen luita ja muitakin tärähdyksille altistuvia luita niitä tihentäen. Käsittääkseni tärähdysten positiivisista vaikutuksista luuston tiheyteen on olemassa ihan kotimaistakin tutkimusaineistoa.

Kata ja tositilanteet ovat eriasioita, kata antaa työkalut mutta karatekan on osattava käyttää niitä tarkoituksenmukaisesti todellisessa kamppailutilanteessa. Motobu sensei piti katan harjoittelua tarpeettomana jos sitä ei osannut hyöty käyttää kumitessa. Okinawalla kerrotaan tarinaa Chojun Miyagista, joka oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Hän oli selvittänyt tilanteen nopeasti. Oppilaat olivat kysyneet mitä hän oli tehnyt. Miyagi sensei oli vastannut, että hän ei enää muista hän vain reagoi. Sanotaan, että automaatio liikkeissä saavutetaan kun niitä on toistettu 10 000 kertaa. Ei se taito tule ihan hetkessä...

Kinshin 謹慎, chinchaku 沈着,kibin 機敏 ja kakan 果敢. Valppaus on karatekan paras otteluasento. Japanilaisittain sitä kutsutaan kokorogamaeksi, mielen otteluasento. Mieli suojaa koko vartaloa, käsien staattinen suojaus on aina vaillinainen. Kun suojaat päätä on jalkoväli avoinna. Muut Kyan sensein otteluhyveetkin ovat tärkeitä kun vastaisku tai hyökkäys lähtee matkaan on päätöksen oltava vakaa, toista mahdollisuutta ei välttämättä tulekaan. Ichigeki hisatsu, tyrmäys, on kuitenkin usein kiinni siitä yhdestä taitavasta osumasta.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 2

"B. Perinteisesti karaten ottelua on harjoiteltu ilman suojauksia, joten vahinkoja on sattui. Tämän takia olisi hyvä käyttää kenjutsun tapaisia suojia ja pehmustettuja hanskoja, tällä tavoin voisimme ehkäistä vammat."

Zenryo Shimabukuro ja Shigeru Nakamura olivat ensimmäisten joukossa jotka ottivat vaarin tästä neuvosta Okinawalla. Kyan sensei ei ollut suinkaan ainoa joka piti viisaana suojien käyttöä, asiaa pohdiskeli muiden muassa myös pääsaarille muuttanut Kenwa Mabuni.

Perinteiselle karatekalle tässä on tärkeä viesti, kata ja sovitut tekniset pariharjoitteet eivät riitä karaten oppimiseen vaan jiyu kumitea tarvitaan. Jiyu kumite opettaa muovaamaan katassa opitun tekniikan parhaiten muuttuvaan tilanteeseen. Kilpailu ei ole välttämätöntä, mutta salilla sparrailu on.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei

"A. Opeta ensin mitä karate on. Seuraavaksi kerro harjoituksenkulku ja asenne, eteenpäin ja taaksepäin liikkuminen ja muut vartalon siirrot. Opeta lyönnit nyrkillä, iskut kyynärpäillä, kuinka potkaistaan jalalla ja torjunnat. Tämän jälkeen voidaan opettaa kataa, kun sitä osataan jonkin verran voidaan aloittaa paritekniikoiden harjoittelu."

Kuulostaako tutulta? Yllä olevan ohjeen on antanut Kyan sensei 1930-luvulla ja periaatteessa siinä ovat ne tutut elementit: Kihon, kata ja kumite. Ne tärkeät osaset karaten oppimiseen. Shorin-ryu Seibukan opettaa karatea edelleen samoin: Ensin pieni palanen kataa kihonissa sitten kataa ja lopuksi kataperustaista paritekniikkaa. Vierailin 2006 Joen Nakazato sensein salilla, ystäväni Robert Iverssenin avustuksella, kysyin kuinka Kyanin salilla harjoiteltiin. Kävimme läpi harjoittelurutiinin ja se sisälsi paikalla tehtäviä harjoituksia ja zenshin kotaita loppuen kataan. Nakazato sensei sanoi että näin harjoiteltiin Kyanin salilla. Olisin voinut tietysti olettaa sen näin olevankin Seibukan harjoittelun kautta, mutta on aina mukavaa saada asiaan varmuus.

Okinawalaisessa karatessa on tärkeää, että kataa käytetään kaiken muun harjoittelun perustana se ei ole mikään erillinen osio vaan työkalupakki ja tärkeä työkalu yksinharjoitteluun. Ota pois judosta nagewazat, katamewazat, kansetsuwazat jne niin mitä jää jäljelle, tuskin se on enää judoa vaan jotain muuta. Jätä pois katan tekniikat niin juuri unohdit karaten.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Mitä karate on?

Kun ei ole aina ihan selvää mitä karate on, on hyvä antaa puheenvuoro sellaiselle joka sen saattaisi tietää. Alla oleva luonehdinta on Kyan Chotoku sensein käsialaa:

"Aseettomassa kamppailussa kun hyökkääjällä on heikkohetki (suki) voidaan tätä tilannetta käyttää hyväkseen iskien nyrkillä, kyynärpäällä tai jalalla potkaisten. Vastustajan hyökkäys voidaan väistää vartalon liikkeellä tai torjumalla se kädellä tai jalalla. Tämä on luonteenomaista okinawalaiselle bujutsulle."

Shimabukuro Zenpo sensei sanoi samassa hengessä, että karateka joka ei osaa torjua, lyödä ja potkaista ei ole karateka laisinkaan. Tarkoitukseni ei ole tässä nyt väittää, että karatessa ei olisi lukkoja ja heittoja, mutta kun katsoo juutuuban karateen liittyvää tekniikkaa alkaa ihmiselle syntyä käsitys että karate onkin samanlaista lukottelua kuin jujutsu on mattokamppailuineen kaikkineen. Miksi tällainen kuva on muodostunut vaatii pitkän tarinan, ja ehkä jaksan siitä kirjoittaa tähän blogiin jossain vaiheessa, mutta näin alkupalana voisin vihjata että polku kulkee Hakko-ryuhun. Niin luit oikein...

Karate on kuitenkin eri eläin kuin jujutsu, ja sen vahvat puolet ovat pystykamppailussa ja siinä se on väittäisin yksi varteenotettavimmista taidoista.