Kukaan ei voi enää väittää tietävänsä alkuperäistä selitystä, niiden katojen osalta joiden luojat ovat jo olleet kuolleena useiden sukupolvien ajan. On vuorenvarmaa, että Sanchin ja Seisan ovat alkuperältään kiinalaisia. Kiinassa on hyvin paljon erilaisia Sanchineja ja ne poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Tämä kertoo osaltaan, että Sanchinin prototyypin luomisesta lähtien sukupolvet ovat kataan tuoneet omat mausteensa, yhtälailla Kiinassa kuin Okinawallakin. Jäljelle näyttää jääneen vain pohjapiirros. Fujianin Yong Chun Baihe Chuania pidetään Gojuryun esi-isänä. Se on varmasti ainakin sukulainen, jos ei kuitenkaan esi-isä. Näiden tyylien katoilla on ulkonäöllisesti hyvin vähän yhteyttä. Ei edes Okinawan tuorein kiinalainen taistelulaji Uechi-ryu näytä olevan sama. Kun menemme sitten, Shorinryuhun on kiinalainen kontakti vielä pahemmin hukassa. Wansu, Passai, Gojushiho, Chinto ja Kusanku odottavat löytäjäänsä Kiinassa. Läpimurtoa ei suuretkaan karate historioitsijat ole saavuttaneet, vaikuttaa vahvasti siltä, että näiden katojen perinteen kannosta ovat vastanneet yksinomaan Ryukyu saarten asukkaat.
Missä tahansa aasialaisessa taistelulajissa opit siirtyvät ensisijaisesti opettajalta oppilaalle. On siis ollut katan luoja, joka on opettanut katansa oppilaalleen. Tästä oppilaasta on tullut aikanaan opettaja ja hän on jatkanut tiedon kulkua. Näin kata tulkintoineen on kulkeutunut tähän päivään. Kirjoja ei ole juurikaan kirjoitettu, ja kun on kyse taidosta, joka on verrattavissa käsityöläisen taitoihin ei opuksilla ole merkittävää osaa. Tällaista katojen tulkintamenetelmää voitaneen kutsua perinteessä kulkevaksi tulkinnaksi. Kusanku kata on aikoinaan ilmestynyt Okinawalle. Tarinoiden mukaan katan opetti okinawalaisille Kusanku niminen henkilö. Toinen mahdollisuus oli että okinawalaiset itse loivat katan muistikirjaksi Kusankun opettamille tekniikoille. Oli asia niin tai näin okinawalaiset olivat ennen katan kulkeutumista Japanin pääsaarille sen ainoita perinteen jatkajia. Katan mahdollisimman alkuperäistä tulkintaa hamuavan on otettava suurella vakavuudella ne opit, joita
okinawalaiset itse antavat.
Palatakseni Naifanchin shodanin ensimmäiseen kombinaatioon, josta ehdotelmia oli katan tulkinnan ensimmäisessa osassa. Haluan tuoda esille katan perinteisen tulkinnan: se on torjunta avokäsin, kiinniotto ja kyynärpääisku. Tämä selitys on sama monessa okinawalaisessa tyylissä sekä Shito-ryussa ja Shotokanissa. Voimme siten perustella, että Itosu on opettanut sen: Funakoshille, Motobulle, Chibanalle, Toyamalle ja Motobulle (vaikka hän kritisoikin sitä.) Kyseessä on siis aika varmasti se perinteinen bunkai. Vastaavasti Matsubayashin, Isshinryu, Seibukanin ja Okinawan Shorinji-ryussa opettettavat bunkait ovat, havaintoihini perustuen, hyvin samanlaisia. Ja niin kuuluu ollakin, koska opin lähde on sama: Kyan sensei.
Usein väitetään, että karate muuttui kun sitä aloitettiin harjoittelemaan koulussa ja näin muodostui niin sanottu koulukarate, joka oli bunkain osalta vesitetty tai se jätettiin kertomatta. Koulussa harjoittelu on varmasti ollut oma lukunsa, mutta on muistettava, että karaten suurimmat nimet eivät ole karateaan oppineet kouluissa, vaan esimerkiksi "koulukaraten isä" Itosu opetti karateaan myös kotonaan. En osaa nimetä yhtään tunnettua karate opettajaa, jonka karate olisi pelkän okinawalaisen koululaitoksen varassa. Itosu sensei tunnetaan toki aikansa uudistajana, mutta emme tiedä kunnolla hänen motiivejaan. Hänen aikanaan Okinawa liitettiin silloin sotaiseen Japaniin, ja okinawalainen karate nähtiin hyvänä fysiikan kehittäjän sotalaitoksessa. Tuo aika ei varmasti ole ollut kaikkein otollisin karaten muuttamiseksi kesymmäksi. Itosun Pinan katat sisältävät pääosin otteita vanhoista katoista ja ne ovat selkeästi koostettu niistä. Pinanit toimivat hyvin siltoina noihin vaativimpiin katoihin. En usko, että Itosu sensei oli edes ensimmäinen karaten muuttaja. Voimme jollain tavalla hahmottaa millaista oli Kyan sensein karate, mutta Matsumura sensein osalta tilanne alkaa olla hyvin toivoton. Karateen liitettävät koryu sanat vetävät okinawalaisten mestareiden otsia kurttuun.
"Emme voi tietää historiaa täysin, tiedämme vain lopputuloksen" muistelisin näin sanoneen Esko Valtaojan jossain radiohaastattelussa vuosia sitten. Se, että homma pelittää on hojokalle historiaa tärkeämpää. Kuitenkin karaten historiaa, jonkin verran harrastaneena olen tullut siihen tulokseen, että ei ole olemassa todisteita siitä, että karate olisi ollut vanhoina aikoina kuin jujutsua. Valitettavasti modernit bunkait itsekeksityt vaikuttavat minusta usein huonolta jujutsulta. Muistetaan, että pystylukot vaativat onnistuakseen hyvin paljon harjoittelua ja kannattaa miettiä ovatko ne pystykamppailussa ne parhaat jutut kun hyökkääjä pyrkii nollaamaan tekniikat kaikinkeinoin? Mitä enemmän osia, sitä enemmän mahdollisuuksia epäonnistumiseen. Karaten tulisi olla yksinkertaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti