Patrick McCarthy: Kensei Kyan Choutoku, The man & his art. Ajatuksia kirjasta.

Joitakin vuosia sitten Okinawalla löydettiin pieni kirjanen, joka sisälsi Kyan Choutokun ajatuksia ja ensimmäistä kertaa myös hänen paritekniikoitaan valokuvin havainnollistaen. Kirjanen on nimeltään: Okinawa kenpou, Karatedou kihon zukai, Kumite. Suomeksi kuta kuinkin: Okinawalaisen karatedoun perusta ja kumite kuvin. Minulle osa kuvista tuli tutuiksi kun Suomen Seibukanin merkittävin alullepanija Jamal Measara sensei laittoi muutamia kuvia kirjasesta Facebookiin nähtäväksi. Alkuperäisen version kirjasesta omistaa Kanemoton perhe Okinawalla ja siitä on levinnyt joitakin valokopioita pitkin saarta. Yksi noista vanhan ajan valokopioversioista on ollut löydettävissä esimerkiksi Hokama Tetsuhiron ylläpitämässä karatemuseossa. 

Kirjan alkusanat kertovat Patrick McCarthya esitellen: Konno Satoshi, Irei Hiroshi, Hokama Tetsuhiro ja Joe Swift. Konno Satoshi on karateka ja historian harrastaja pääsaarilta, hänen karatetaustansa liittyy Joushinmon Shourin-ryuhun, tyyliin, jonka perusti Tamotsu Isamu varhainen oppilas Ikeda Hoshu. Ikedan opettama Shourinryuun voi kuvailla olevan Tamotsun Shourinjiryuun ja Shoutoukanin risteytys lisänä Ikedan omia näkemyksiä muista taistelulajeista kuten Penjak Silatista. Ikeda piti Tamotsusta irtioton jälkeen jonkinlaisia yhteyksiä Nakazato Joueniin, salilla kuitenkaan aktiivisesti harjoittelematta. Myös Konno on käynyt Okinawalla haastattelemassa Nakazatoa ja Shimabukuro Zenpoa, mutta hän opettajansa tavoin ei ole itse hikoillut harjoituksissa merkittävissä määrin. Konno ei ole Nakazaton Shourinjiryuun eikä Shourinryuu Seibukanin osaaja, se on nähtävissä hänen omalaatuisissa kata bunkai selityksissään. Irei Hiroshi on kirjoittanut 2010 merkittävän kirjan: Okinawan karate, mies nimeltä Chan Mii. Sain hankkitua kirjan allekirjoituksin Okinawalla vuonna 2012. Kirjasta on englannin kielinen ja japanin kielinen versio ja se on kokonaisuudessaan McCarthyn kirjaan kopioituna. Se on mielestäni yksi merkittävimmistä osista, koska se kertoo kuinka tärkeä opettaja Kyan Choufu Kyanin isä oli pojilleen. Lisäksi siitä saa hyvän ajan kuvan Okinawan kuningaskunnan lakkauttamisesta ja jakautumista vanhan Okinawan puolustajiin ja pääsaaren kannattajiin. Irei Hiroshi ei itse ollut maineikas karateopettaja tai osaaja ja ehkä siksi hänen kirjoituksensa keskittyy paljolti muuhun kuin taistelutaitoihin. 

Kirjassa saa valitettavan suuren huomion artikkeli Sunabe Shozenista, joka on väittänyt olleensa Kyan sensein oppilas 12-vuoden ajan. Sunabe oli Hawaijille muuttanut okinawalainen. Sunabea on Hawaijilla haastattellut Matsubayashiryuta harjoitteleva Charles Goodin. Sunabe ei kuulu niihin Kyanin oppilaisiin, joiden harjoittelun joku toinen oppilas olisi vahvistanut. Sunabe on syntynyt 1919 ja hän on kertonut, että Kyan olisi halunut hänet oppilaaksi kuusi vuotiaana, jos tuo olisi totta Kyan ei olisi noudattanut enää isänsä mukaista traditiota, jonka mukaan varsinainen karateharjoittelu on aloitettu vasta murrosikäisenä. Jos väittämät ovat totta Sunabe olisi harjoitellut Kyanin puutarhadojolla vuosina 1925-1937. Sunabe kertoo Kyanista ja oppimastaan karatesta tarkkuudella, josta voi päätellä hänen olleen Kyanin suora oppilas tai sitten jonkun Kyanin oppilaan oppilas. Hän on melko varmasti liittynyt jollain tavalla Kyanin karatetraditioon. Sunaben väitteiden paikkansa pitävyyttä heikentää valitettavasti liiallinen tarinoiden kerronta, hän esimerkiksi mainitsee kuinka Kyan olisi menettänyt toisen silmänsä ystävänsä keittotikuilla sohaisemana! Kyanin lempinimi Chan Mi Guwaa viittaa pienisilmäisyyteen eikä silmättömyyteen. Lisäksi kukaan Kyanin todennettu oppilas ei ole kertonut, että Kyan olisi ollut yksisilmäinen. Kyanin kasvon  kuvat ovat huono tasoisia tarkkuudeltaan, mutta niissä vaikuttaisi molemmat silmät olevan tallessa, oikea silmä näyttäisi olevan pienempi kuin vasen. Sunabe kertoo aivan oikein Seisanin olleen kata, jolla luodaan perusta ja sen parissa aikaa on tuolloin vietetty muutamia vuosia. Seibukan karatekalle Seisanin uuttera harjoittelu on selviö ja sen kautta muut myöhemmät katat ovat helppoja omaksua. Seisan sisältää karaten kovan ytimen. Sen jälkeen Sunaben kata lista on poikkeuksellinen sisältäen Naifanchit 1-3 ja kaksi Anankua: Ananku sho ja Ananku dai. Kyanin varmistetut oppilaat eivät ole oppineet Naifanchia suoraan Kyanilta kolmesta versioista puhumattakaan eikä kukaan ole kertonut oppineensa Anankusta kahta versiota. Sunabe on kertonut Hohan Sokenilta jo kuultua tuttua ja värikästä bunkaita liittyen Kuusankuu kataan. Katassa on kohta, jossa käsi päätyy pään taakse, Sunaben mukaan tässä on tarkoituksena ollut irroittaa pään nutturassa oleva neula ja heittää se kohti vastustajaa. Hohan Soken väitti olleensa Nabe Matsumuran oppilas, vaikka Sokenin tiedetään nykyisin olleen Chouzo Nakaman oppilas. Kysyin Ruotsin Okinawan Shourinjiryuun pääopettajalta olisiko Nakazato sensei koskaan opettanut tällaista hiuspinnitekniikkaa, hän sanoi asiasta hiukan huvittuneena, että ei! Tekniikan Seibukanin bunkai on yhtäaikainen torjunta ja hyökkäys. McCarthy on tavannut Nakazato Jouenin ehkä jopa haastatellut häntä? Hänen olisi mielestäni pitänyt käyttää kirjassaan lähteenään henkilöä, joka on varmistettu Kyanin oppilas. Nakazatoa on haastattellut ainakin Hamagawa Ken ja hänen kirjastaan Okinawan karaten jättiläiset McCarthy olisi saanut luotettavaa tietoa. Pidän itse Sunabea mahdollisena Kyanin oppilaan oppilaana, joka on kuullut opettajasta tarinoita.

Kirjan kuuma peruna ja se mielenkiintoisin osa on Kyan sensein karatesta vuonna 1932 julkaistu kirjanen, joka on tullut vasta viime vuosina valoon suurelle yleisölle. Kirjan alussa on muutaman sivun verran käytetty aikaa kuvaamaan mitä karate on ja se ei tuo oikeastaan mitään uutta, jos lehti artikkeli vuodelta 1942 Karate no omoide ja vuonna 1930 julkaistu Kyanin haastattelu Kenpo Gaisetsu kirjassa ovat luettuina. Opuksessa on 15 kuvaa, jotka ovat tietysti mielenkiintoisia. Yhdessä kuvassa Kyan poseeraa valmiusasennossa ja toisessa hän potkaisee makiwaraa maegerilla, kuva on käännetty ”potku varpailla.” Kuvassa ei kuitenkaan selvästi harjoitella varvaspotkua vaan normaalia päkiä potkua polven korkeudelle. On otettava huomioon, että karaten tekniikoiden nimet ovat tuolloin Okinawalla olleet alkupoluillaan. Oletusarvoisesti Seibukan karatekalle kuvat ei pitäisi tuoda suurta yllätystä, koska kuulumme Kyan sensein karateperinteeseen. Kuvat esittävät selkeästi Seibukan karatekalle tuiki tavallisia bunkaita ja poseerauksia: Kuusankuusta, Passaista, Wansuusta ja Chintousta. On mukava huomata kuinka perimätieto on kulkeutunut tähän päivään asti, ja on hienoa opettaa niitä eteenpäin eikä keksiä itse selityksiä. Muutama kuva ei kuitenkaan aukea ihan helposti, koska yhdessä on lukko ja hallintatekniikka seiza-asennosta, valitettavasti teksti ei kerro kuinka tuohon hallintaan päädytään. Tekstit ovat harmittavasti muutamassa kuvassa sekaisin, koska selitys ei satu mitenkään kuvaan: yksi paritekniikoista on hieman epäselvä ja tekstit eivät paljoa valaise, mutta kyseessä on kuitenkin tekniikka, jossa on kyse torjunnoin, iskuin ja potkuin suoritettavasta harjoitteesta.

Keskustelin kirjan tekniikoista Ruotsin Okinawan Shourinjiryuun opettajan kanssa ja hän oli niistä täysin samaa mieltä. Niin täytyy ollakin, koska Shimabukuro Zenryou ja Nakazato Jouen olivat molemmat Kyanin oppilaita ja siksi katan sisältö ei pitäisi olla kovinkaan paljon erilainen. Kyanin tekniikat opuksessa ovat selitettävissä melkein täysin kata bunkailla, Kyanilla ei tiettävästi ollut standardisoitua paritekniikka sarjaa, jota tulevat sukupolvet olisivat harjoitelleet. Seibukanin Ippon kumitessa on varmasti Kyanin opettamia tekniikoita, jotka ovat katasta otettuja yksittäisiä tekniikoita, joita on järjestelty uudelleen. Motobun Choukin kumitet ovat luotu edellä mainitulla tavalla, Motobun paritekniikoista on paljon kuvia erilaisia tekniikoita on löydettävissä kuvataltioin 28 kappaletta. Todennäköisesti kaanonisoituina niitä ei harjoitella muualla kuin Motobun pojan Chousein salilla. Motobu Chousein sarjassa on kumiteja 12 kappaletta joista Motobu kirjoitti myös kirjan.  Verraten Kyanin kirjasen kuvia Motobun kuviin kumitesta voimme havaita, että Kyan asettuu vastustajaan nähden kauemmaksi. Tämä johtunee siitä, että Motobun kuvin tiedossa olevat kumitet ovat pitkälti Naifanchi pohjaisia, jossa etäisyys on lähellä. Monelle modernille kata tulkitsijalle niin Kyanin kumitet ja Motobun kumitet ovat varmasti pettymyksiä kun niissä on varsin vähän painia ja jujutsun tapaisia tekniikoita. Ne ovat kuitenkin merkittävä ja luotettava portti vanhaan karateen, jos sitä haluaa haikailla. Kyan ja Motobu olivat molemmat kuuluisan Matsumuran oppilaita, miksi heidän välittämät paritekniikat eroaisivat merkittävästi oman opettajan näkemyksistä?

McCarthy ei ole tulkinnut itse kirjasen paritekniikoita. Tämä on mielestäni yllättävää, koska hänen opettajakseen väittämä opettaja Kinjou Hiroshi on opettanut Kyan sensein katoja. Muiden muassa Kinjou on opettanut Kyanin Passaita, joka on hänen repertuaarissaan tunnettu nimeltä Oyadomari no Passai. Mistä Kinjou olisi voinut oppia Kyanin katoja kun hänen opettajansa oli ollut Oshiro Choujo, joka oli puolestaan Itosu Ankoun oppilas? Itosu ei tietysti ole opettanut Kyanin versiota Passaista, koska se on tuskin ollut hänelle tuttu. Kyanilla on ollut oppilas okinawalta, joka on myöhemmin muuttanut Argentiinaan. Oppilaan oppilassuhdetta ei ole vahvistettu, mutta hänellä on ollut argentiinalaisia oppilaita, jotka opettavat ilmiselviä Kyanin katoja. Olen ollut sähköpostilla yhteydessä okinawalaisen vanhimpaan oppilaaseen Argentiinassa. Kinjou Hiroshi on Buenos Airesissa Argentiinassa esittänyt Oyadomari no Passai katan, josta on taltiointi youtubessa. Kata on tismalleen sama kuin argentiinalaisilla. Näin ollen on täysin mahdollista, että Kinjou oppi Kyanin katoja Argentiinassa eikä Oshiro Choujolta.

Kensei Kyan Choutoku sisältää varsin vähän uutta tietoa ja suurin osa on jo muualla aikaisemmin julkaistu ja ollut varsin helposti saatavilla. Kirja on kuitenkin hyvä paketti Kyan Choutokun historiaan vähemmän perehtyneille, koska siitä saa varsin hyvän kokonaiskuvan.