Motobu Chokin paritekniikat ovat olleet kiinnostukseni aiheina jo useita vuosia. Tällä hetkellä kohtuullisen kuuluisa karateopettaja Ian Abernethy levittää youtuben välityksellä omaa näkemystään Motobun 12 kaanonisoiduista paritekniikkasarjasta, joka on taltioitu kirjaan: Okinawa Kenpo Karate-Jutsu. Kumitesarjan Motobun poika Chosei on oppinut isältään Chokilta ja opettanut aktiivisesti vuosikymmenien ajan Japanin pääsaarilla. Jos kumitet haluaisi osata syvällisesti, olisi syytä tutustua Motobu Chosein oppeihin, koska hän on sarjan varteenotettavin osaaja. Hän on todennäköisesti ainoa, joka on säilyttänyt sen. Motobu Chosein esittämänä ne ovat tunnistettavissa perinteiseksi karateksi.
Abernethyn versiot ovat hänen opettamansa karaten näköisiä, tällä kertaa on kuitenkin mukava huomata, että ne ovat onneksi nipin napin samoissa kuoseissa kuin Motobu Chosein. Abernethy on kuitenkin ylitulkinnut muutamia sarjan tekniikoita, esimerkiksi kumitessa 8, hän opettaa kädellä iskemistä kyynärpäähän, sellaista viittausta ei ole Motobun tekstissä, vaan kirjan kirjoittaja itse kertoo paritekniikassa otettavan kiinni vastustajan vasemman käden kyynärpään alueelta. Kumitessa 10 sitten todella isketään käsivarteen, ja se tekstissä myös niin erityisesti mainitaan. Yläraajojen heikkohin kohtiin iskeminen on tavallista okinawalaisessa karatessa. Abernethy ei ehkä huomaa, että tekniikat ovat pitkälti Naifanchista, kiinniotto tekniikan hän osaa yhdistää Seisaniin, mutta samalla hänen olisi pitänyt huomata, että se on jo Naifanchin alussa. Lisäksi Abernethyllä on omia näkemyksiä Naifanchin bunkaista ylipäätänsä joita on hänen muissa videoissa. Mielestäni hänen olisi pitänyt oivaltaa, että tässä paritekniikkasarjassa Naifanchia nimenomaan käytetään varsin laajalti hyväksi.
Motobu Chokin paritekniikoiden tekniikat ovat okinawalaista karatea harrastavalle helposti omaksuttavissa, koska periaatteet ovat pääsääntöisesti tuttuja, ne kun eivät ole Motobun Chokin itsensä keksimiä, vaan ainoastaan hänen painottamia. 12 kumiten lisäksi Motobun kumiteja on taltioitu kuvin ainakin kuusitoista lisää, niiden etsiminen vaatii hieman enemmän vaivaa. Osa näistä löytyy Motobun kirjasta: Watashi no karate-jutsu ja toinen osa niistä on taltioitu Yasuhiro Konishin kirjaan: Zukai karate. Käänsin ne suomeksi vuonna 2022 ja tietääkseni kummankaan kirjan sarjoja ei aktiivisesti harjoitella missään. Tekniikoissa haetaan ratkaisua vastustajan yksittäiseen lyöntiin, kahden lyönnin yhdistelemään, yhden käden rinnusotteeseen (vastustaja pyrkii lyömään tämän jälkeen), kakedameshi alkutilanteeseen, isku ja potku yhdistelmään ja selän puolelta otettuun vartalon hallintaan molemmin käsin. Tutkiskelussani olleista Motobun 28 paritekniikasta kaikki päättyvät iskuun, lyöntiin tai potkuun. Kahdessa tekniikassa ennen lopullista iskua pyritään tekemään tuhoa käsivarteen lukon muodossa. Paritekniikoissa ei ole kaatoja, jos tyrmäystavoitetta ei lasketa sellaiseksi. Motobu Chokin karate ei ole näiden tekniikoiden perusteella painottunut painiin tai jujutsuun.
Motobun tekniikat yleisesti eivät ole selitettävissä yksittäisen katan suoranaisilla bunkailla, vaan ne ovat rakennettu katan yksittäisiä tekniikoita hyväksi käyttäen uudelleen yhdistellen. Perustekniikat ovat pääsääntöisesti otettu Naifanchista, mutta ainakin Wansuu ja Passai vaikuttaisi olevan mukaan otettuja. "Motobu saru sensei oli tyytyväinen kolmeen kataan ja te haluatte lisää!", Kyan sensein kerrotaan tokaiseen tuohtuneena oppilaalleen, joka olisi halunnut oppia uuden katan. On kuitenkin melko varmaa, että Motobu sensei osasi todennäköisesti monta kataa, hänellä kun on ollut helppo pääsy niihin veljensä ja opettajiensa kautta. Ehkä hän opettaessaan ja harjoitellessaan keskittyi vain muutamaan liikesarjaan. Kyan sensein suosikkeiksi muodostuivat: Chinto, Passai ja Kusanku.
Edellä olen kerännyt paritekniikoissa esiintyviä periaatteita ja ajatuksia.
a) Lähietäisyys. Motobu sensei on selvästi mieltynyt tilanteessa liikkumaan vastustajaa kohti, verraten Kyan sensein kuviin paritekniikoista. Motobu on selvästi lähietäisyydellä, jossa polvipotkut ja kyynärpää lyönnit ovat otollisia käyttää. Motobun tekniikoissa pääsääntöisesti liikutaan suoraan eteenpäin, mutta joissakin tekniikoissa on mukana väistämistä.
b) 夫婦手 Meote, torjunnassa käsi ei vetäydy hikiteen vaan tukee hyökkäystä vastaanottavaa kättä. Shutoukesta tuttu periaate, torjuvaa kättä tuetaan tuetaan toisella kädellä. Lähietäisyydellä hikiten käyttö voi olla liian hidasta ajatellen reagoimista hyökkääjän tekniikoihin ja vastaiskemiseen. Motobun kumitessa torjutaan aivan kuin karatessa on käsitetty, karatessa on torjuntoja (piste!).
c) Torjutaan (vastaan otetaan hyökkäys) ja isketään välittömästi samalla kädellä, jolla on torjuttu. Seibukan: Ikkyou dou, yhdellä liikkeellä, esimerkkejä löytyy ippon kumitesta ja Wanchin katasta. Funakoshi sensei kutsui tätä 変手 hente tekniikaksi: puolustava käsi muuttuu hyökkääväksi. Motobu sensei ei pitänyt torjumista yhdellä kädellä ja lyömistä toisella kädellä torjumisen jälkeen karatekan todellisena taitona. On kuitenkin huomioitava, että hente-periaatteella ei saada niin suurta voimaa kun tavalla, jota hän kritisoi, siksi karatekan ei tule jättää harjoittelematta tuota hitaampaa, mutta jymäkämpää Go no sen periaatetta.
d) Torjutaan (vastaan otetaan hyökkäys) ja isketään yhtä aikaa molemmat kädet käytössä: yksi käsi vastaanottaa kun toinen samanaikaisesti vastahyökkää. Periaate on tuttu Wansuusta ja Kusankusta. Tässä periaatteessa voimaa hyökkäykseen saadaan c-periaatetta enemmän, koska vastustaja liikkumisellaan kohti puolustajan nyrkkiä tehostaa vastaiskun voimaa. Tämän idean käyttö olisi mielestäni syytä tutkia myös vapaaottelussa, se voisi olla siellä hyvin tehokas yllätyksellisyyden takia.
f) Hyödynnetään vastustajan torjunnan, hyökkäyksen tai muun kädestä virtaavan voiman suuntaa omaan hyökkäykseen (antamalla siihen lisää vauhtia) Jotkut Motobun kumitesta alkavat Seibukan karatessa tutusta pariharjoitteesta, jossa pyöritetään käsiä hanttiin laittaen. Kyseessä on kakedameshi, eräänlainen okinawalainen käsipaini, josta mestarit ovat mitelleet voimiaan kun ei ole haluttu kunnolla turpaan pistää.
g) Torjutaan ja saman aikaisesti estetään vastustajan hyökkäys aktiivisesti toisella kädellä. Seibukan karaten muutamassa ippon kumitessa pyritään vartalon uudelleen asemoinnilla vaikeuttamaan vastustajan tekniikoiden jatkokombinointi. Motobun oivallus torjunnan aikana toisen käden vastahyökkäyksen estäminen voisi olla hyvä taito vapaaottelussa, jos haluaa viedä vastustajansa heitolla maahan. Tavalla voi melko turvallisesti päästä painietäisyydelle.
h) Hyödynnetään vastustajan reaktiota kun on potkaistu polvella vatsaan tai nivusiin, hyökkääjän jalka suoristuu, koska hän väistää potkua vetäytymällä taaksepäin eikä osaa sitä torjua tai vastaanottaa muulla tavalla: kyseessä on kamppailutaitoja harjoittelemattoman luonnollinen reaktio (parjattu karaten X-torjunta olisi tässä ollut parempi reaktio).Vetäytyessä polven kulma muuttuu heikoksi ja se ei kestä niin hyvin potkusta tulevaa voimaa. Tästä kumitesta voimme oppia yleisen periaatteen: on tutkittava kuinka vastustaja reagoi hyökkäykseen, miten hän sen ottaa vastaan ja voiko sitä käyttää omaksi hyödyksi omassa vastahyökkäyksessä. Kyseessä on kumite 9, jonka kohdalla Abernethy kertoo tekniikassa käytettävää potkua vanhaksi, sitä se on, mutta sen olisi voinut yhdistää kataan, jota hän itse on Wadoryussa harjoitellut. Tosin Wadoryun katassa se ei ole niin ilmeinen kun se on Seibukanin vastaavassa katassa enkä ole varma harjoitellaanko siinä samaa bunkaita kuin meillä.
i) Lyönnin liikkeetä hyödynnetään iskun torjuntana ja välittömänä vastaiskuna. Seisan tai Passai katasta tuttu periaate.
j) Vedetään vastustajaa kohti itseä kun isketään tai potkaistaan. Pyritään pitämään vasta-iskun aikana kiinni vastustajasta, jos mahdollista. Vastustajan kiinnipidolla saadaan lisää tehoa tekniikkaan, on kuitenkin muistettava, että tämä saattaa oikeasti onnistua harvoin ja siksi on syytä harjoitella tekniikoita ihan karatelle tutulla tavalla ilman kiinniottoa. Liian usein olen nähnyt itsekeksittyjä bunkaita, jotka toimivat vain, jos on saatu kiinni kädestä ja vastustaja tököttää paikallaan.
Motobun tekniikat ovat älykkäitä ja ne ovat loistavia esimerkkejä kuinka katan tekniikoita kuuluu käyttää hyödykseen. On hämmentävää kuinka paljon hän saa irti Naifanchi-katasta. Katan tekniikoita voi kombinoida loputtomasti muistaen periaatteet, siksi jokaisen karatea harjoittelevan olisi löydettävä sieltä katasta omat suosikkinsa.
"Katan tekniikat olivat mestareiden lempitekniikoita" Kertoi Shimabukuro Zenpo sensei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti