tiistai 26. marraskuuta 2013

Katan tulkitseminen osa 4 Itsekeksitty bunkai

Karaten tekniikoilla on myös sijaiskäyttöä, kuten työkaluilla voidaan joskus tehdä muutakin, kuin mitä alun perin on tarkoitettu. Jossain tapauksissa esimerkiksi gyakuzukilla voidaan lyönti torjua ja vastaiskeä valittömästi. Kuitenkin lienee päivänselvää, mikä on takakäden suoran pääasiallinen tarkoitus. Shimabukuro sensein mukaan karaten katan tekniikoilla on 1-3 erilaista bunkaita. Aluksi on varmaankin ollut  ainoastaan yksi pääasiallinen merkitys, mutta aikojen kuluessa on huomattu, että jotakin tekniikkaa voidaan käyttää muuhunkin. Vasara on kirvestä parempi naulaamiseen.

Shimabukuro sensein on sanonut, että karatessa ei ole salaisuuksia. Meille länsmanneille on joskus vaikea uskoa selvää puhetta, me taidamme rakastaa kaikenmaailman salaliittoteorioita. Karatea harjoiteltiin joskus salassa siitä ei ole epäilystäkään, mutta 1800-luvun lopussa okinawalainen maailma muuttui hyvin radikaalisesti ja muillekin kuin Okinawan aatelistolle tuli mahdolliseksi harjoitella Tii:tä. Näin karatesta tuli osa kansanperinnettä. Tietysti karaten täydellinen tiedon siirto on vaatinut säännöllistä harjoittelua vuosissa, eikä kata bunkai ole ollut ensimmäinen opetettava asia. On selvää, että oppilailla jotka ovat kestäneet salilla vain muutamia kuukausia, voivat välittää karatea vain vaillinaisesti.

Jos karaten tekniikoista löytää, jotakin uutta lisäarvoa, muuta kuin mitä on alun perin ajateltu, niin asia on ihan ookoo. On kuitenkin huolestuttavaa kun useissa tapauksissa yritetään väittää, että kyseessä on jokin alkuperäinen "koryu bunkai secrets revealed" mentaliteetilla varustettuna oleva juttu. Liikkeille voidaan hyvin helposti keksiä monenlaisia merkityksiä. Jopa joidenkin katojen alussa oleva kiinalainen symboliikka on saanut uuden merkityksen. Jionin kiinalainen tervehdys on eräässä tapauksessa selitetty sisältävän 42 erilaista lukkoa. Ongelmana tässä on se, että kädet voivat päätyä samankaltaiseen asentoon, mutta mitä reittiä kädet siihen päätyvät, on myös olennainen. Ihme, että japanilainen kumarrus on saanut olla rauhassa eikä sitä ole yritetty tulkita vaikkapa väistöksi. Usein karaten tekniikat vaikuttavat saavan merkityksen myös kuristusten kautta. Karaten vanhoissa tarinoissa ja legendoissa ei eteeni ole tullut mestaria, joka olisi ollut kuuluisa kuristuksistaan. Kuristukset ovat erittäin hyviä tekniikoita eikä ole haitaksi, jos karatekakin niitä osaa ja harjoittelee, mutta ne eivät ole kata bunkaita. Motobu sensei, joka oli okinawalainen aatelinen, ei ratkaissut otteluaan nyrkkeilijää vastaan käsilukoin. Hänen 12 kumitea ei sisällä ainoatakaan käsilukkoa, vaan vastustajaa pääasiassa moukutetaan käsin ja jaloin. Motobu sensei ei todellakaan ollut mikään koulukaratemies, koska sitä ei koulussa hänen aikoinaan edes harjoiteltu.

Karaten harrastajan kannattaa olla valppaana, ja kaikkea mitä bunkaiksi väitetään ei tule uskoa. Kannattaa miettiä, miksi karaten "tarkoin varjellut salaisuudet" ovat paljastuneet länsimaalaisille, mutta ei Okinawan omille asukeille. Jionin kehittäjä haudassaan varmaan huudahtaa "vau!", kun joku on keksinyt melkein puolisataa merkitystä alun symbolille. Mitä kaikkea kivaa onkaan ensimmäisessä askeleessa? Jos löytää jotakin uutta merkitystä katan tekniikasta ja kertoo, että asia on minun keksintöni, homma on kunnossa.


 

lauantai 16. marraskuuta 2013

Katan tulkitseminen osa 3 Perinteinen bunkai

Perinteinen bunkai

Kukaan ei voi enää väittää tietävänsä alkuperäistä selitystä, niiden katojen osalta joiden luojat ovat jo olleet kuolleena useiden sukupolvien ajan. On vuorenvarmaa, että Sanchin ja Seisan ovat alkuperältään kiinalaisia. Kiinassa on hyvin paljon erilaisia Sanchineja ja ne poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Tämä kertoo osaltaan, että Sanchinin prototyypin luomisesta lähtien sukupolvet ovat kataan tuoneet omat mausteensa, yhtälailla Kiinassa kuin Okinawallakin. Jäljelle näyttää jääneen vain pohjapiirros. Fujianin Yong Chun Baihe Chuania pidetään Gojuryun esi-isänä. Se on varmasti ainakin sukulainen, jos ei kuitenkaan esi-isä. Näiden tyylien katoilla on ulkonäöllisesti hyvin vähän yhteyttä. Ei edes Okinawan tuorein kiinalainen taistelulaji Uechi-ryu näytä olevan sama. Kun menemme sitten, Shorinryuhun on kiinalainen kontakti vielä pahemmin hukassa. Wansu, Passai, Gojushiho, Chinto ja Kusanku odottavat löytäjäänsä Kiinassa. Läpimurtoa ei suuretkaan karate historioitsijat ole saavuttaneet, vaikuttaa vahvasti siltä, että näiden katojen perinteen kannosta ovat vastanneet yksinomaan Ryukyu saarten asukkaat.

Missä tahansa aasialaisessa taistelulajissa opit siirtyvät ensisijaisesti opettajalta oppilaalle. On siis ollut katan luoja, joka on opettanut katansa oppilaalleen. Tästä oppilaasta on tullut aikanaan opettaja ja hän on jatkanut tiedon kulkua. Näin kata tulkintoineen on kulkeutunut tähän päivään. Kirjoja ei ole juurikaan kirjoitettu, ja kun on kyse taidosta, joka on verrattavissa käsityöläisen taitoihin ei opuksilla ole merkittävää osaa. Tällaista katojen tulkintamenetelmää voitaneen kutsua perinteessä kulkevaksi tulkinnaksi. Kusanku kata on aikoinaan ilmestynyt Okinawalle. Tarinoiden mukaan katan opetti okinawalaisille Kusanku niminen henkilö. Toinen mahdollisuus oli että okinawalaiset itse loivat katan muistikirjaksi Kusankun opettamille tekniikoille. Oli asia niin tai näin okinawalaiset olivat ennen katan kulkeutumista Japanin pääsaarille sen ainoita perinteen jatkajia. Katan mahdollisimman alkuperäistä tulkintaa hamuavan on otettava suurella vakavuudella ne opit, joita
okinawalaiset itse antavat.

Palatakseni Naifanchin shodanin ensimmäiseen kombinaatioon, josta ehdotelmia oli katan tulkinnan ensimmäisessa osassa. Haluan tuoda esille  katan perinteisen tulkinnan: se on torjunta avokäsin, kiinniotto ja kyynärpääisku. Tämä selitys on sama monessa okinawalaisessa tyylissä sekä Shito-ryussa ja Shotokanissa. Voimme siten perustella, että Itosu on opettanut sen: Funakoshille, Motobulle, Chibanalle, Toyamalle ja Motobulle (vaikka hän kritisoikin sitä.) Kyseessä on siis aika varmasti se perinteinen bunkai. Vastaavasti Matsubayashin, Isshinryu, Seibukanin ja Okinawan Shorinji-ryussa opettettavat bunkait ovat, havaintoihini perustuen, hyvin samanlaisia. Ja niin kuuluu ollakin, koska opin lähde on sama: Kyan sensei.

Usein väitetään, että karate muuttui kun sitä aloitettiin harjoittelemaan koulussa ja näin muodostui niin sanottu koulukarate, joka oli bunkain osalta vesitetty tai se jätettiin kertomatta. Koulussa harjoittelu on varmasti ollut oma lukunsa, mutta on muistettava, että karaten suurimmat nimet eivät ole karateaan oppineet kouluissa, vaan esimerkiksi "koulukaraten isä" Itosu opetti karateaan myös kotonaan. En osaa nimetä yhtään tunnettua karate opettajaa, jonka karate olisi pelkän okinawalaisen koululaitoksen varassa. Itosu sensei tunnetaan toki aikansa uudistajana, mutta emme tiedä kunnolla hänen motiivejaan. Hänen aikanaan Okinawa liitettiin silloin sotaiseen Japaniin, ja okinawalainen karate nähtiin hyvänä fysiikan kehittäjän sotalaitoksessa. Tuo aika ei varmasti ole ollut kaikkein otollisin karaten muuttamiseksi kesymmäksi. Itosun Pinan katat sisältävät pääosin otteita vanhoista katoista ja ne ovat selkeästi koostettu niistä. Pinanit toimivat hyvin siltoina noihin vaativimpiin katoihin. En usko, että Itosu sensei oli edes ensimmäinen karaten muuttaja. Voimme jollain tavalla hahmottaa millaista oli Kyan sensein karate, mutta Matsumura sensein osalta tilanne alkaa olla hyvin toivoton. Karateen liitettävät koryu sanat vetävät okinawalaisten mestareiden otsia kurttuun.

"Emme voi tietää historiaa täysin, tiedämme vain lopputuloksen" muistelisin näin sanoneen Esko Valtaojan jossain radiohaastattelussa vuosia sitten. Se, että homma pelittää on hojokalle historiaa tärkeämpää. Kuitenkin karaten historiaa, jonkin verran harrastaneena olen tullut siihen tulokseen, että ei ole olemassa todisteita siitä, että karate olisi ollut vanhoina aikoina kuin jujutsua. Valitettavasti modernit bunkait itsekeksityt vaikuttavat minusta usein huonolta jujutsulta. Muistetaan, että pystylukot vaativat onnistuakseen hyvin paljon harjoittelua ja kannattaa miettiä ovatko ne pystykamppailussa ne parhaat jutut kun hyökkääjä pyrkii nollaamaan tekniikat kaikinkeinoin? Mitä enemmän osia, sitä enemmän mahdollisuuksia epäonnistumiseen. Karaten tulisi olla yksinkertaista.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Katan tulkitseminen osa 2 Termistöä bunkai 分解, oyo 応用 ja henka 変化

分解 Bunkai-termistä on muodostunut sana, jonka suomalaiset karatekat ymmärtävät tarkoittavan selitystä, jostakin katan tekniikasta. Tuo termi ei ole yksioikoisesti ymmärrettävissa sanaksi selitys, sillä se oikeammin tarkoittaa osiin pilkkomista ja sen ymmärtämistä. Tietysti asian pilkkominen osiin parantaa kykyä ymmärtää jotakin asiaa, ja siten bunkai-termi on ymmärrettävissä epäsuorasti myös terminä selitys. 解説 Kaisetsu-termi on käytössä joissain tyylissä ja se tarkoittaa selvästi jonkin asian selittämistä. Eli bunkai ja kaisetsu, meille länsmanneille tarkoittaa aika lailla samaa asiaa. Bunkai-sana usein mielletään niin, että kyseinen tulkinta asialle on aito ja perinteinen, ei mikään oma keksintö. Siksi bunkai sanaa tulisi käyttää vain silloin kun kyseessä on tyylin virallinen bunkai.

Shorinryulle bunkai terminä osuu kuin nukite silmään, sillä katan tekniikoiden harjoittelussa on kyse palasen irroittamista katasta ja sen harjoittelua. Jos harjoittelet maegeria harjoittelet yhtä katan tekniikkaa eli bunkaita. Emme taida missään tyylissä kiistellä sen tarkoitusta? Vai onko joku opettanut sitä lukoksi? Maegerin bunkai Seisan katassa on potku keskivartaloon päkiällä. Maegeri on sovellettavissa käytäntöön sellaisenaan tai eri askelluksin tehtynä, etujalan potkuna, eri korkeudet ja kohteet. Jos haluaa, niin kärkiteräksi voi ruuvata isovarpaan. Silloin onkin jo leikki kaukana. Kaikkia noita maegerin versioita ei ole katassa mielekästä harjoitella. Jos ylipäätänsä katojen kaikista tekniikoiden sovelluksista tehtäisiin kata olisi se melkoisen pitkä. Bunkai on tekniikoiden soveltamisen tärkeä lähtökohta, mikään versio noista maegereista ei ole toistaan parempi. Sovellusta kutsutaan japaniksi oyoksi 応用. Oyo bunkain harjoittelu on tärkeää, sitä kautta kata herää henkiin. Oyossa voi ja pitää käyttää myös omia aivojaan, eikä muodossa pysymisen tule olla orjallista, vaan tilanne luo omat vaatimuksensa.

Henka, henkuwa 変化. Joskus katassa tekniikka on yksinään, Pinan yondanin ensimmäinen tekniikka on esimerkki tästä, se on vailla vastaiskua. Kun tehdään paritekniikka tähän on lisättävä tietysti hyökkäys ja silloin on kyseessä henka. Funakoshi eräässä kuvassa suorittaa Naifanchin ensimmäisen torjunnan ja jatkaa tekniikkaa alasviennillä, tämä tekniikka on nimeltään koma nage. Joissain yhteyksissä tämän on väitetty olevan bunkai, se ei ole sitä itsensä Funakoshin mukaisesti vaan kuten hän itse kirjoittaa se on Naifanchin henka.Se voidaan nähdä Naifanchin ja Gojushihon tekniikoiden yhdistelmänä. Perinteinen Naihanchin bunkai on torjunta, kiinniotto ja kyynärpää lyönti. Motobu sensei mainitsee, ettei hänestä tämä kombinaatio ole kovin hyvä, Saruu haluaisi jatkaa kiinnioton jälkeen iskulla. Seibukanin ippon kumite on pullollaan henka tekniikkaa, koska tekniikat ovat katasta, mutta kombinaatiot ovat toisia. Katojen tekniikoiden uudelleen järjestely paritekniikassa on yksi harjoittelun kohteista, vaikka katan kombinaatio on hyvä ehdotelma tilanne voi vaatia jotain muuta.

Bunkai, Oyo ja henka ovat spontaanin puolustuksen ja hyökkäyksen kulmakiviä. Jos sanoisin Shimabukuro senseille, että gedanbaraille on 72 bunkaita, hän tietäisi minun vitsailevan.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Katan tulkitseminen osa 1


"Kataa harjoiteltaessa on tiedettävä sen tarkoitus. On erotettava, milloin on kyseessä vartalon harjoitus tai tekniikka, tee selväksi kohteet gedan, chudan ja jodan. On ajanhukkaa harjoitella kataa, jos ei tiedä sen merkitystä." Kyan Chotoku sensei
 
Karaten tekniikat ovat säilötty katoihin, joten karatekan täytyy jossain vaiheessa tietää, mitä katan liike tarkoittaa. Amerikkalainen George Dillman aloitti uuden ajanjakson karaten katojen tekniikoiden tulkinnassa, tämä on johtanut siihen, että maailma on pullollaan itsekeksittyjä tulkintoja tässä muutamia esimerkkejä youtubesta:

Koryu Uchinadin tulkinta (klikkaa tästä ensin)






Kaikissa versioissa on varmasti yritetty löytää oikeita vastauksia, mutta valitettavasti jokainen näistä on toisistaan poikkeava. Jos se viisasten kivi olisi löytynyt, olisiko heidän vastauksensa ollut samankaltainen?

torstai 7. marraskuuta 2013

Kainalomoukku, hikite.

Karaten tyypillisin tapa tehdä takakädensuora on vetää passiivinen, lyöntiä suorittamaton käsi kainalon alle. Tämä saa usein hyvin paljon negatiivisista kritiikkiä osakseen turhana ja toimimattomana juttuna.

Käden kainaloon vetäminen ei ole okinawalainen keksintö, se on käytössä myös kiinalaisissa lajeissa. Ei ole siis tiedossa alkuperäistä syytä sille, miksi tällainen lyöntitapa kehitettiin. Joka tapauksessa okinawalaiset ovat tähän tapaan hyvin tykästyneet ja he ovat jalostaneet sitä eteenpäin. Voidaan sanoa, että "kainalomoukusta" on tullut karaten tavaramerkki.

Miksi Seibukan karatessa käsi viedään kainaloon lyönnin yhteydessä? Yksi syistä on, että viemällä kättä kainaloon tehostetaan ylävartalon kiertoa, lyövä käsi saa näin lisää potkua. Kyse ei ole rekyylistä, vaan käden paino ja lihakset avustavat lantion ja vatsalihasten työtä. Tämä on sitä Kyan sensein mainitsemaa lihasten yhteistyötä. Hikite ei juurikaan lisää voimaa jos hartialinjassa ei tapahdu muutosta. Kun käsi menee kainalon alle se ei muutu turhaksi, vaan se muuttuu kamaeksi ja on valmiina seuraavaan toimenpiteeseen. Jos valitaan uusi suora jatkotekniikaksi, on käsi valmiina ja ylä- ja alavartalo viritetty kierron vaikutuksesta. Karatessa jabi on harvinainen, ja uusi lyönti kainalosta lähtee matkaan kauempaa kuin nyrkkeilyn pääsuojauksessa. Pitemmän matkan takia kainalolyönti on hitaampi, mutta voimakkaampi ja sillä pyritään tyrmäykseen eikä hämäykseen. Kainaloon vetämällä saadaan siis aikaiseksi myös enemmän välimatkaa kohteeseen, ja siksi aikaa menee toki enemmän, mutta voimaa saadaan tukku lisää. Pienikokoiselle henkilölle tämä voiman lisäys voi olla ratkaiseva.

Nyrkkeilyssä painotetaan päänsuojausta lyönnin aikana. Jos tapaat karatekan, joka suojaa leukaa lyönnin aikana on tämä ominaisuus nyrkkeilyn aikaansaannosta. Matsumuran aikana ei okinawalaisilla näet ollut moisesta lajista tietoa. Nyrkkeilyssä on viisasta yrittää suojata leukaansa, koska päätä pommitetaan kokoajan. Kuitenkin ja hyvin usein myös tässä lajissa käy niin, että se passiivinen käsi matkaa kohti kainaloa, koska se suunta on varsin luonnollinen kun lantiota kierretään voimakkaasti ja leuka jää vaille suojaa. Kyan sensei sanoi, että on erotettava jodan, chudan ja gedan. Jos molemmat kädet suojaavat jodania, on käsillä pitkä matka lähteä torjumaan nivustaivetta kohden tulevaa hyökkäystä. Tämän takia yhden käden tulisi olla keskellä vartaloa, josta matkaa ylös ja alas on samanverran.

Hikiteä on selitetty myös kiinniottamisella ja vastustajan vetämisellä itseään kohti. Tätä on pidetty oikeana bunkaina kainaloon vedolle. Asia ei ole kuitenkaan noin yksinkertainen, koska ei ole helppoa saada otetta liikkuvasta vastustajasta, varsinkaan kädestä. Jos kuitenkin tuossa onnistuu, niin tietysti silloin kannattaa vetää vastustaja kohti itseä, tehostaen siten lyönnin voimaa. On kuitenkin huomioitava, että useimmin käy niin, ettei saa kiinni ja silloin se passiivinen käsi saattaa matkata sinne kainalon alle, kun kuitenkin on päättänyt lyödä. Kirjoitin, saattaa, koska karatessa on muitakin paikkoja passiiviselle kädelle esimerkiksi Wansu-katassa toisella kädellä torjutaan ja toisella vasta-isketään.

Karaten lyönti tapa on omanlaisensa, se ei varmasti ole sen parempi kuin muutkaan, mutta ei piiruakaan huonompi. Gendai bushi, Lyoto Machida on hyvin menestyksekkäästi käyttänyt kainalomoukkua UFC-otteluissaan ja osoittanut sen, ettei karatekan tarvitse omia minkään muun lajin lyöntitapoja. 

tiistai 5. marraskuuta 2013

Karate no omoide muutama palanen 9 (Kyan sensein muistelmia karatesta)

"Chi-ishi ja makiwara"

"Chi-ishi ja sashia on pidetty välttämättöminä karaten harjoitteluvälineinä. Tämä ajatus ei ole ihan oikein. Chi-ishi ja sashia harjoitellaan voimistaakseen raajojen lihaksia ja jänteitä, näillä välineillä saadaan myös aikaiseksi voimakas ote. Chi-ishin ja sashin lisäksi on käytössä myös muita välineitä lihasvoiman lisäämiseksi näitä ovat: arei (käsipaino), nigirigame (ruukku),gomu (kumi) ja tetsubo (teräsbo). Pelkällä lihasharjoittelulla ei kuitenkaan saavuteta karatessa tärkeää atemi no chikaraa (iskuvoimaa kohteeseen), siksi makiwara harjoittelu on välttämätöntä. Tämän takia uskon todella, että makiwara ei ole erityinen harjoittelulaite vain Okinawan karatelle vaan myös kaikille muille taistelulajeille. Matsumura sensei ja Itosu sensei harjoittelivat makiwaralla vielä ollessaan 80-vuotiaita. Jokaisen karaten harjoittelijan olisi ymmärrettävä, että makiwara harjoittelu on yhtä tärkeää kuin katan harjoittelu."

Kyan sensei nostaa tässä jälleen kerran makiwara harjoittelun tärkeään asemaan, mutta tuo esille myös sen kuinka monipuolista voi olla lihasvoimaharjoittelu Okinawan karatessa. Nykyisin on muodikasta harjoitella kahvakuulalla, sashi on samankaltainen voimailuväline kuin se. On harmittavaa, että karaten perinteinen välineharjoittelu ei ole rantautunut kunnolla suomalaisiin karateseuroihin, tämä johtuu tietysti siitä, että suurin osa karatesta on kotoisin Japanin pääsaarilta. Hojo undo toisi monipuolisuutta jumppiin, mutta myös parantaisi tekniikoiden tehoa.

Makiwara nyt ainakin pitäs laettoo...

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Karate no omoide muutama palanen 8 (Kyan sensein muistelmia karatesta)

"Karaten harjoittelijan ikä ja kunto"

"Monet ajattelevat, että karate on hyvin väkivaltaista, eikä sovi vanhoille eikä hyvin nuorille. He ovat täysin väärässä. Karatea voi opettaa monella tavalla, ottaen huomioon henkilöiden iät, koko ja niin edelleen. Karaten harjoittelu on tarkoitettu vanhoille, nuorille ja heikoille. Vanhat tulevat vankemiksi ja lapsille kasvaa voimakas keho. Jopa hyvin pienet ja sairaat lapset voittavat heikkoutensa tultuaan taitaviksi. Oikea harjoittelu joka on kestänyt riittävän kauan tekee heistä luonnollisia voittajia. Tämä on todellakin totta, jos aloittaa kovan harjoittelun jo hyvin nuorena vuosi vuodelta parantaen."

"Kun on nuori tulisi kehoa voimistaa pala palalta harjoittellen todella kovaa päivin ja öin. Näin harjoitellen lopulta ymmärtää bu:n tien ja on valmis ottamaan vastaan voimakkaan vastustajan pelotta ja heikomman tätä aliarvioimatta, liikkuen nopeasti kuin salama suluatuen hänen liikkeisiin ja käyttämään hyväksi jokaisen otollisen hetken mielen ollessa tyyni."

Kyan sensei aloitti karaten jo lapsena ja hänen isänsä oli hyvin vaativa opettaja. Emme ole varmoja kenen oppilas Chotokun isä Chofu oli, mutta joissakin lähteissä ollaan varmoja että hän oli Matsumuran oppilas. Tämä pitäneen paikkansa,mutta oli asia miten hyvänsä Kyanin isä oli vuorenvarmasti karatemies ja hän antoi molemmille pojilleen karate oppia.

Kyan sensei oli pieni ja hän on varmasti ollut esimerkki siitä, että pienikin voi puollustaa itseäänsä voitollisesti, jos vain on valmis tekemään työtä enemmän kuin muut. Kuka karaten nuorena aloittaa ja harjoittelee säännöllisesti hyvin, tulee ihan varmasti lajissaan taitavaksi. Einsteinhan soitti nuorena viulua ja hänen aivoihin muodostui tämän takia poikkeuksellinen poimu. En yhtään ihmettele, vaikka lapsuudessa aloitettu karate tai muu taistelulaji muodostaisi myös jonkinlaisen poikkeaman sinne pääkoppaan. Tarkoitan tässä yhteydessä sellaista positiivista tyyppiä.

Muistammeko me karaten opettajat ja harrastajat kuinka monipuolinen on lajimme? Missäpä muussa vaadittaisiin niin monenlaista ja kokonaisvaltaista osaamista kuin karatessa. Toivottavasti vanhalla iällä karate ei vaihtuisi johonkin muuhun lajiin, sillä karate on liikuntana vertaistaan vailla.

Wanhana karatekana olisi jokaisen sanottava ylpeänä:"Karate on minun tapani liikkua."


lauantai 2. marraskuuta 2013

Karate no omoide muutama palanen 7 (Kyan sensein muistelmia karatesta)

"Lihasten harmonia"

"Karate ei ole kovinkaan tehokasta, jos käyttää voimana vain sormenpäitään. Jos lyö hurjalla voimalla huonosta asennosta, ei todennäköisesti voita vastustajaansa. Tyrmätäkseen vastustaja on asennon oltava kunnossa, jotta vartalon eri lihakset, luut ja jänteet voivat toimia yhteistyössä, tämän ymmäräminen pitäisi olla ensimmäisenä mielessä. Voit esimerkiksi ajatella lyödä vastustajaa tämän heikolla hetkellä, kun hänen asentonsa horjuu. Jos lantio ja jalat eivät liiku oikein eikä ne ole yhteydessä ylävartalon lihaksiin, ei lyönti tai potku välttämättä tehoa halutuin tuloksin."

"Voimme verrata lihasten harmoniaa armeijan sotajoukkojen eri osastojen toimintaan kuten jalkaväki, pioneerit ja hevosmiehet ja niin edelleen. Komentojen mukaisesti jokainen osasto suorittaa itsenäisesti osansa yhteistyössä muiden osastojen kanssa vihollisen lyömiseksi. Karaten harrastajan tulee kiinnittää erittäin tarkka huomio lihasten toimintaan yhteistyössä."

Puunrangon siirtäminen lumisesta metsästä paikasta toiseen vaatii aivan erilaista voimaa kuin penkkipunnerrus. Savotta-aikojen suomalaiset miehet olisivat olleet fysiikaltaan aivan erinomaisia hojokoita, heidän voimansa on ollut hyvin dynaamista.

Olen harjoitellut ennen Seibukan karatea erästä Japanin pääsaaren tyylisuuntaa melkein 15-vuotta. Tyyli oli hyvin samankaltainen, mutta yksi suurimmista eroista on vartalon käytössä. Seibukan karatessa olen oppinut saamaan tehoja ulos tekniikasta aivan eritavalla, koska siinä vartalon mekaniikkaan on kiinnitetty paljon enemmän huomiota. Asian painottaminen ei ole ihme, koska asia on ollut tärkeä Kyan senseille, se käy selvästi ilmi tässä kappaleessa.

"Koshi o tsukau"  Shimabukuro Zenpo sensei. Käytä lantiota on karkea suomennos. Koshi japanin kielessä käsittää lantion lihasten lisäksi myös vyötärön alueen lihakset. Eli ollaan myös siellä pötsilihaksissa. Kaikki vatsanalueen lihakset suorat, vinot ja poikittaiset on oltava kunnossa, mutta vinojen pitäisi olla erityisesti, koska ne toimivat ylävartalon kiertäjinä.

Kun Naihanchi kataa tehdään oikein pitäisi vinot vatsalihakset olla kovassa käytössä eikä siellä jaloissa ja lantiossa pitäisi olla paljon liikettä. Kobayashiryulle, Naihanchi kata on ns. tanren kata eli kata, jossa erityisesti harjoitellaan jotain ominaisuutta sitä vahvistaen. Naihanchin tekniikat ei ole tarkoitettu tehtäväksi katan mukaisesti, vaan asento on puolittain vastustajan suuntaan, tekniikassa sitten vinon vatsalihaksen liikkeen on oltava ripeä.

Kyan sensei opettamaa Naihanchia ei ole olemassa. On melko varmaa, että hän on tiennyt ja osannut katan, koska se on kuulunut Matsumuran oppimäärään. Miksi hän siitä luopui? Aikaisemmin lyöntitapa on ollut selvästi lantion lihasten osalta köyhempää, Kyan sensei lisäsi lantioon liikettä, mutta otti mukaan myös jalan työnnön. Vanhan neuvostoliittolaisen tutkimuksen mukaan edistynein nyrkkeilijä osasi lisätä myös jalan voiman takakäden suoraansa. Tätä periaattetta on Seisan pullollaan. Ja jos se ei näy Seibukan karatekan vapaissa otteissa, on Seisanin harjoittelu valunut hukkaan.

Seisan renshuu wo motto shiyo!









perjantai 1. marraskuuta 2013

Karate no omoide muutama palanen 6 (Kyan sensein muistelmia karatesta)

"Voiman tarpeellisuus"

"Perinteisesti sanotaan, että karatekan liiallinen voima johtaa häviöön. Tuo sanonta on erittäin väärin. Jos on kaksi henkilöä, jotka ovat tekniikaltaan yhtä hyviä niin se joka on voimakkaampi voittaa. Kuitenkin usein jopa voimakkain mies häviää heikommalle, mutta paljon taidokkaamalle. Näin käy, jos heikompi osaa käyttää tekniikoitaan tehokkaasti ja voimakkaampi ei osaa hyödyntää voimiaan karaten teorioiden mukaisesti."

"Jos voimakas henkilö luottaa vain fyysiseen voimaansa, voittaa hän vain henkilöitä jotka ovat häntä heikompia. Tällä tavalla voimakas taistelija on vaikeuksissa yhtä vahvojen kanssa tai taidollisesti parempien kanssa. Hän häviää kyvykkäille ottelijoille koska hänellä ei ole buryokua, taistelutaidollista voimaa. Buryoku ei muodostu koosta tai fyysisestä voimasta vaan sen saavuttaa harjoittelemalla taistelutaitoja."

"Sumon harjoittelijoilla on sumo-voimaa ja judon harjoittelijoilla on judo-voimaa. Jokaisella taistelutaidolla on oma tyypillinen voimansa. Tämä voima lisääntyy harjoittelun tuloksena. Jos voimakas mies häviää, ei se ole voiman syytä, vaan se johtuu väärästä harjoittelutavasta. Jos vahva mies harjoittelee oikein, hänen vastustajansa eivät voi käyttää voimiansa häntä vastaan. Ja hän on vapaa käyttämään täyttä voimaansa tehokkailla tekniikoilla. Toisin sanoen hänestä tulee mahtavin vastustaja, olisi kuin antaisi paholaiselle teräs bo:n."

"Muinaisina aikoina monista pienistä henkilöistä on tullut karate eksperttejä. Nämä ovat olleet niitä, jotka ovat halunneet harjoitella kymmenen kertaa enemmän kuin muut voittaakseen heikkoutensa."


Kyan senseillä on jalat voimakkaasti maassa. Ja hän puhuu viisaasti, pieni ihminen tarvitsee voiman korvaamiseksi enemmän taitoa, kehosta on saatava kaikki irti. Tekninen osaaminen on heikommalle todella tärkeää. On kuitenkin muistettava, että dynaamisen voiman hankkiminen on myös osa harjoittelua, ja punttien nostelu on hyväksi jokaiselle. Karate sopii kyllä kaikille, mutta jossain vaiheessa huomaa, että tietty voimataso on oltava. Karatessa on iät ajat harjoiteltu lihasvoimaa, eli se on todellakin erottamaton osa karatea.

"Karate body" Shimabukuro Zenpo sensei. Shimabukuro sensei on varmasti kuin Kyan sensei oli: pieni, voimakas, nopea ja ketterä. Tietysti Shimabukuro sensei on paljon isompi, mutta asia on ajateltava suhteessa sen ajan ihmisiin. Zenpo sensei on harjoitellut samoin periaattein nuoresta lapsesta nykypäivään, koskaan pitämättä taukoa. Tämä harjoittelu on kasvattanut ällistyttävän hedelmän. 

Kuuluisa mma-ottelija Wanderlei Silva sanoi, että Lyoto Machida sensein suora on erittäin voimakas. Tämä on sitä Shotokanin buryokua, ja oho sehän on se kainalomoukku...(joka oli tarkoitettu kiinniottoon?)

Oni ni kanabo

torstai 31. lokakuuta 2013

Karate no omoide muutama palanen 5 (Kyan sensein muistelmia karatesta)

"Karaten harjoittelijan valmius"

"Karatea ensikertaa harjoittelevat ovat kiinnostuneet lajistaan erilaisista syistä. Jotkut aloittavat karaten oppiakseen itsepuolustusta, mutta eivät juurikaan ota selvää, mitä karate on. Toiset ovat hakeutununeet karate salille uteliaisuuttaan, kun ovat nähneet innostavan näytöksen kuinka heittää tai potkaista vastustajaa. Jotkut haluavat samanlaisen terveen ja voimakkaan kehon kuin karate mestareilla. Monet edellämainituista luulevat muuttuvansa ketteriksi kuin Tengut, vaikka he kuuntelevat huonosti karaten periaatteita ja harjoittelevat vähän."

"Tällaiset ihmiset ovat alussa hyvin innostuneita, mutta jos he eivät näe tuloksia nopeasti he alkavat muuttua laiskoiksi antaen pikkuhiljaa periksi. Jotkut luulevat, että taito tulee nopeasti kun harjoittelee ylenpalttisesti, he lopettavat, koska vammautuvat ja eivät kestä kehon kipuja. On harmittavaa, että jotkut tulevat karate salille mielessään karate aiheena eikä sen tarkoituksen takia. Jotkut heistä ovat alussa hyvin energisiä ja innokkaita, mutta lopettavat nopeasti koska ovat huonoja kunnoltaan.

"Karaten tarkoitus voi olla hyvin erilainen verraten muihin opiskeltaviin asioihin, ja sen teoriaa ei voi ilmaista helposti. On valmistauduttava harjoittelemaan sen tekniikoita läpi elämän, muuten ei voi kehittää kehoaan sen parhaimpaansa. On oltava valmis harjoittelemaan säännöllisesti ja innokkaasti vuodesta toiseen käyttäen oikeita harjoittelutapoja olematta koskaan laiska. On seurattava karaten teoriaa, vältettävä vammautumisia ja pidettävä huolta terveydestään."

Ehkä suomalainen vihreä karateka ei halua olla kuin tengu, mutta muuten kylläpä kuullostaa tuoreelta. Hän selkeästi läksyttää tuon sukupolven nuoria, ja niin taidamme itsekin tehdä.

Minusta ki-palloilu on tavallaan eräs laiskuuden lajeista, yritetään jollain tavalla oikaista polkua, vaikka on selvää että karate taitona on saavutettavissa ainoastaan hikoilemalla eikä hymisemällä.
Periksiantamattomuus on tärkein lahjakkuuden laji. Karaten harjoittelu on elinikäinen maraton. Doryoku, ponnistelu. Karate mestari suorittaa tekniikan helposti ja vaivatta, mutta hän ei ole saanut taitoaan helposti.

Karate opettaja on tärkein innostaja, ja jos budo kärpänen iskee niin silloin on odotettavissa että edessä seisoo pitkäaikainen harrastaja.

"Jos joku harjoittelee viisi kertaa, harjoittelen itse seitsemän tai kymmenen kertaa."  Kyan Chotoku

perjantai 25. lokakuuta 2013

Karate no omoide muutama palanen 4 (Kyan sensein muistelmia karatesta)

"Spontaanin hyökkäyksen ja puolustuksen menetelmä"

"On otettava huomioon, että vanhojen aikojen karate mestarit tutkivat tarkoin luonnon lakeja kuinka liikkua vaistonvaraisesti dojolla ja jokapäiväisessä elämässä."

Kata tarjoaa tekniikat, mutta niiden hyötykäyttö itsepuolustustilanteessa vaatii, että niitä osaa myös soveltaa mihin tahansa tilanteeseen. Ensin harjoitellaan ja toistetaan tekniikkaa, sitten sitä harjoitellaan yhä vapaamassa muodossa. Tässä pitäisi jo huomata, että tekniikka onnistuu parhaiten kun ei anna pääkopan pilata sitä kaikenmaailman ajatuksilla. Mokuso.



torstai 24. lokakuuta 2013

Karate no omoide muutama palanen 3 (Kyan sensein muistelmia karatesta)

"Taistelutekniikat"

"Taistelutekniikoiden tarkoituksena on antaa vastaus ongelmaan, kuinka voittaa vastustaja. On mahdotonta lyödä vastustaja täysin, jos vartalon liikkeet eivät ole erittäin teräviä ja vartalon mekaniikan mukaisia ja lisäksi mielen on toimittava spontaanisti. Jos haluaa harjoitella taistelutaitoa on tutkittava kuinka mieli ja vartalo toimivat harmoniassa maailmankaikkeuden luonnonmukaisesti."

Kyan sensei on tuskin lukenut Esko Valtaojaa, ja hänen tietonsa on tietysti ollut sen ajan okinawalaisen aatelisen mukaista, ja ehkä siten viimeinen lause olisi modernissa hengessä parempi lukea: Luonnonlakien mukaisesti.

Kyanin taistelutaito on kuitenkin perustunut kokemukseen ja hän on ollut erittäin kiinnostunut vartalon mekaniikasta ja näitä oppeja on paljon Seibukan karaten sisällä, vaikka Kyan senseillä oli tapana sanoa, että oppilaiden ei tulisi omaksua hänen omia henkilökohtaisia tekniikoitaan. Olen kuitenkin hyvilläni että ainakin Zenryo Shimabukuroa Kyanin omat tekniikat kiinnostivat, jos ei olisi ollut niin kiertäisimme edelleen pelkkää vyötäröä. Voivoi keihäänheittäjä Teroa jos keihäs kimmottaisiin pelkän vyötärön voimin, montako kymmentä metriä olisi heitot lyhempiä? Ja en moiti Shotokania koska siellä on tehty kovin voimin työtä vartalon mekaniikan eteen, siinä usein onnistuen.

Sitten se mielen pirulainen...tekniikoita olisi opeteltava niin että ne tapahtuvat itsestään ilman tietoista ajattelua, sillä tietoinen ajattelu on aivan liian hidas tekemään päätöksiä kun asiat pitää ratkaista sekunnin murto-osissa. Vartalokoneistosta ei kyllä irtoa mitään tiedostamatonta jos alla ei ole riittävää harjoittelua. Tässä tulee mieleen japanilainen käsite mushin, joka ei ole hihhulointia vaan ehtaa tavaraa. Samurai joka on jäänyt mielessä arpomaan seuraavaa tekniikkaa on tullut itse leikatuksi. "Just do it" Measara Jamal sensei.

Ja vartalon on oltava edelleen terävä liikkeiltään, nopeutta hyvät herrat ja rouvat! Joskus ole ihmeissäni lukenut, että katat on tehtävä virtaamalla ja se vasta onkin se todellinen taito. Ennen vanhaan ei ollut selvää rytmiä katassa, tekniikat saatettiin tehdä putkeen, mutta terävästi. Virtaavasti voi tehdä kuka tahansa tekniikkaa, mutta nopeasti ja voimakkaasti onkin sitten himpun vaikeampaa. So da ne?

Karate no omoide muutama palanen 2 (Kyan sensein muistelmia karatesta)

"Karaten tarkoitus"

"Karaten tarkoituksia ovat nämä kolme: kehon fysiikan kehittäminen, taistelutaidon oppiminen ja itsekontrollin harjoittelu. Tavallinen fyysinen harjoittelu tai voimistelu ilman taistelutekniikoiden harjoittelua ei auta voittamaan vastustajaa. Karate taasen sisältää harjoitteita vartalon ja luiden kehittämiseksi kamppailua ajatellen. Toisin sanoen, meidän on omaksuttava oikea asento kamppailua varten, samalla kehittäen terve keho ja elinvoimaiset sisäelimet. Näin voimme voittaa vastustajan ja väistää hänen hyökkäyksensä. Tämä ei ole harjoittelua sen itsensä vuoksi, vaan mielessä on oltava taistelu ja sen voittaminen.

 Kun harjoittelulla on syvällinen merkitys ja saa enemmän tietoa, on siitä helpompi todella kiinnostua. Voit saavuttaa lähes täydellisen kehon, jos vain kehität sitä oikealla tavalla. Ne jotka harjoittelevat karatea voivat liikkua vaivatta ja siten väistää luonnostaan vaaralliset tilanteet."

Oikea asento on todellakin hyvin tärkeä kaikissa karaten tekniikoissa. Viikonloppuleirillä Measara sensei korosti tätä asiaa. Keskilinjan ja asennon painopiste on tärkeä, ne luovat sen tasapainon. Kun haluamme heittää, yritämme ensin horjuttaa, sitä sanotaan japaniksi kuzushi. Eli vastustajan vartalo saatetaan asentoon, josta heitto on helppo suorittaa. Karaten tekniikka on pyrittävä tekemään niin ettei anna vastustajalle valmiiksi horjunnutta asentoa.

Oikea asento on muutenkin tärkeä, koska lihasten on pystyttävä toimimaan yhteistyössä. Katsokaapa millaisessa harmoniassa ja hyvällä ryhdillä heittää Tero Pitkämäki. Jos lihakset eivät toimisi hänellä saumattomasti yhteen niin eipä se keihäskään kauas lentäisi.



sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Karate no omoide muutama palanen 1 (Kyan sensein muistelmia karatesta)

"Karaten tie"

Japanilainen henki muodostuu lojaalisuudesta ja vanhempien kunnioituksesta, myös bujutsu perustuu samoille periaatteille. Bujutsun harjoittelijan tulee toteuttaa ensisijaisesti bushidon liittyviä hyveitä. Siksi Karaten harjoittelu ei saa olla kuin kapea polku johon kuuluvat vain tekniikat kuten lyöminen ja heittäminen. Karate on leveä tie, jota kuljetaan bushin hyvein. Siksi karatedota on harjoiteltava lojaalisuuden ja omistaumisen hengessä.”




Bushidon hyveitä (lainaus wikipediasta)

義 – Gi – Oikeudenmukaisuus, velvollisuudentunto
勇 – Yu– Rohkeus 
仁 – Jin – Armeliaisuus 
礼 – Rei – Kohteliaisuus 
誠 – Makoto - Rehellisyys 
名誉 – Meiyo – Kunnia 
忠義 – Chūgi – Uskollisuus
- - Vanhempien kunnioitus 
- Chi - Viisaus 
- Tei - Huolenpito vanhuksista

Ihan hyviä juttuja.

En tiedä kuinka vanhoja nämä bushidon opit ovat olleet Okinawalla, mutta samoista asioista kirjoitti Matsumura sensei, joka oli Kyanin opettaja ja lisäksi perehtynyt Ko Jigen-ryuhun. Bushidon opit ovat voineet tulla Jigen-ryun kautta Ti:hin, mutta Okinawalla on varmasti ollut jo aikaisemminkin samankaltaisia soturin hyveitä.

Viime reissulla Okinawalla maistatimme Shimabukuro senseille salmiakkia. Sanoin leikkisästi että siinä maistui ”Finrando no seishin...” Sensei irvisti.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Ohjeita kamppailuun a'la Kyan sensei 7

"11. Kun joudut taistelemaan useita vastustajia, älä koskaan taistele painietäisyydeltä. Ennen kaikkea säilytä välimatka. Jos joku hyökkää oikealta, niin liikun vasemmalle. Heti kun olen hyökännyt edessä olevaa vastaan, hyökkään sitten takana olevaa vastaan. Tämä on ainoa hyvä tapa."

Itsepuolustustilanteessa on hyvin tärkeä ottaa huomioon, että päällehyökkääjiä on usein enemmän kuin yksi. On pyrittävä ketterällä liikkumisella saattamaan etäisyys riittävän pitkäksi vastustajiin. Joutuminen maahan tai sinne vieminen on tässä tilanteessa huono juttu.

"Edellä mainitut ohjeet ovat olennaisimmat, mutta ne ovat vain muutamia mainitakseni. Bujutsun sovellukset ovat hyvin moninaiset ja on mahdotonta kuvata niitä pelkän puheen ja kirjoituksen keinoin. Ilman kunnollista harjoittelua on mahdotonta ymmärtää karatea."

Nämä Kyan Chotoku sensein ohjeet ovat käännetty Miki Nisaburon ja Takeda Mizuhon kirjasta Kenpo Gaisetsu. Kirjan kirjoittajat haastattelivat Kyan senseitä Okinawalla v.1929.

Jatkan blogiani pohdiskellen Kyanin muistelmia karatesta, joita hän kirjoitti okinawalaiseen sanomalehteen v.1942, vain muutama vuosi ennen Okinawan taistelua toisessa maailmansodassa.

"Kata on muodostettu erilaisista tekniikoista. Todellisessa tilanteessa nämä tekniikat voivat vaihdella tilanteenmukaisesti. Kuitenkin nämä uudelleen kehitetyt tekniikat eivät saa korvata alkuperäisen katan tekniikoita. Kataa ei saa muuttaa."  Joen Nakazato

torstai 10. lokakuuta 2013

Ohjeita kamppailuun a'la Kyan sensei 6

"9. Ei ole vaarallista vaikka vastustaja saisi otteen jalasta, jos polkaisee kiinniotetun jalkansa maahan hyvin voimakkaasti. On kuitenkin huolehdittava, jos maa on epätasainen, ettei kaadu itse."

Karaten potkut ovat perinteisesti tehty nopealla palautuksella, tämä vähentää niiden joutumista kiinniotetuksi. Kuitenkin jalan liike on hidas verrattuna käteen, siksi jalka on huomattavasti helpompi ottaa kiinni kuin käsi. Jalka joutuu helpoiten kiinninapatuksi, silloin kun se suuntautuu alueille joihin käsillä voi helposti vaikuttaa. Jalan kiinniottamista harjoitellaan jo Seibukanin perustekniikassa, ashi sukui.


"10. Kun kohtaa vastustajan on varottava hämäyksiä. Jotkut käyttävät potkuja, vaikka teeskentelävät ottavansa kiinni tai lyövänsä. Jotkut käyttävät nyrkkejään, kun ovat ensin hämänneet hyökkäävänsä jaloilla. Reagoi äänen ja melun mukaisesti. Älä koskaan anna mielen herpaantua."

Tällainen vastustaja on kadulla vaarallinen, koska hämäily voi olla merkki jonkinlaisesta tappelutaitotasosta. Valpas ei kuitenkaan mene vipuun ja tällaiset perushämäykset olisi osattava jokaisen karatekan, ja soiva peli oppimiseen tässä, on se jiyu kumite.










Ohjeita kamppailuun a'la Kyan sensei 5

"7. Jokaisen lyönnin on oltava ennen kaikkea nopeita. Torjunnan kohdatessa on lyönnin jatkettava matkaansa iskeytyen minne tahansa. Ja vaikka sillä ei olisi suurta tehoa, se häiritsee vastustajan aikomuksia ja siten mahdollistaa oman hyökkäyksen jatkamista millä tahansa spontaanilla iskulla tai potkulla."

Jälleen kerran Kyan sensei korostaa nopeutta, hän on opeissaan tehnyt selväksi, että tämä elementti on hyvin kriittinen karatekalle. "Heikkoa potkua tai lyöntiä ei tarvitse torjua ollenkaan." Motobu Choki. Hyökkäystekniikka ei saa olla mikään kevyt räppäisy, vaan siinä on oltava sellaista meininkiä, että vastustaja joutuu olemaan puolustuskannalla kokoajan eikä saa vaihdettua moodiansa hyökkäykseksi.

"8. Ei ole välttämätöntä torjua vastustajan potkua kädellä. Potkun voi torjua jalalla ja iskeä kädellä samaan aikaan. Vaikka vastustaja kaatuisi, älä hyökkää häntä kohti liian huolimattomasti, sillä vastaan voi tulla odottamaton hyökkäys."

Kyan senseillä sanotaan olleen loistava jalkatekniikka. Hän on ollut kokoisekseen voimakas ja erittäin ketterä. Karatessa on paljon jalkatorjuntoja, ja näitä tulisi harjoitella. Karate on pystyottelussa yksi monipuolisemmista taistelutaidoista. 

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ohjeita kamppailuun a'la Kyan sensei 4

"6. Vastustajan käteen tarttuminen on tehtävä yhtä aikaa voimakkaasti ja kevyesti. Tuntoaistin on toimittava, jotta voi jatkaa tekniikkansa hyökkääjän reaktioiden mukaisesti."

Kakeuke. Se kuuluisa tuidi. Yksi karaten periaatteista on ottaa vastustajasta kiinni lyönnin tai potkun tehostamiseksi. Kyan kuitenkin varoittaa, että jelllistellen ja voimaansa uhoen ei kannata kädessä roikkua, koska oma käsi ei silloin välitä tietoa vastustajan aikomuksista. Jabia ei kannata yrittää kiinniottaa, mutta esimerkiksi läpilyötävät koukkulyönnit, työnnöt ja kiinniotot ovat kiinniotettavissa, koska niissä ei yleensä ole palautusta. Ja tietysti kiinniotossa voi olla itsekin aktiivinen ilman hyökkäystäkin. Kakeuke on hyvin yleinen okinawalainen tekniikka, se on kokenut inflaation moderneissa karate tyyleissä.

Niin ja hikite ei tarkoita, että oltaisiin aina kiinni vastustajassa, se on yksi karaten monista tukikäden kamaesta.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Ohjeita kamppailuun a'la Kyan sensei 3

"4. On hyvin tärkeää salata vastustajalta tekniikat, joita aikoo käyttää. Olipa vastustaja voimakas tai heikko askeleita eteen tai taaksepäin ei tulisi ottaa kolmea enempää."

Älä sähkötä hyökkäys- tai puolustusaikomuksiasi. Myös Motobu sensei piti tärkeänä, että askelia taaksepäin ei saisi ottaa kolmea enempää. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikoillais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Alikersantti Rokka, Väinö Linna. Nyrkkiä kaikki tottelevat.

"5. Taistelutilanteessa on huolehdittava vartalon keskilinjan suojelemisesta silmistä nivusiin saakka. On ehdottomasti vältettävä iskut silmien väliin ja potkut kiveksille. Vastustajalle ei saisi antaa mahdollisuutta ottaa kiinni. Yleisenä sääntönä voitaisiin pitää, että ei tulisi käyttää liikaa voimaa puolustamiseen. Jos voimaa käytetään liikaa torjuntoihin, jokainen liike hidastuu ja vastaiskun tilaisuus näin ollen menetetään."

Kyan sensein aikoina itsepuolustustilanteet ovat olleet vakavia ja hänen neuvonsa ovat siviili-itsepuolustuksessa vieläkin täysin ajankohtaisia. Gedanbarai voi olla ilkuttu tekniikka, ja sille on keksitty milloin mitäkin ihmeellistä selitystä. En vaihtaisi sen ilmiselvää merkitystä mihinkään, koska silloin kun jalkaa alkaa tulla yllätyksellisesti kohti jalkoväliä, niin hyvin mielelläni omaan jotakin yksinkertaista, millä sen jalan saa lakaistua ohi kohteestaan. Kuten Kyan aikaisemmin kertoi, on tärkeä ymmärtää eri korkeudet, lähes kaikissa kamppailulajeissa keskitytään vain jodaniin ja chudaniin. Jos mma:ssa tekniikat kelteisille olisivat sallitut veikkaisin että "knocked out by groin kick" olisi toiseksi yleisin tyrmäämistapa.



Ohjeita kamppailuun a'la Kyan sensei 2

”2. Jos vastustaja on heikompi, hän käyttää paljon liikkeitä, perääntyy usein ja on puolustuskannalla. Tällaisessa tapauksessa ei saa ajaa takaa vastustajaa sokeasti, vaan on yllätettävä hyökkääjä potkuin ja iskuin syöksyen eteenpäin . Kun on aloitteellinen hyökkäyksessä, on oltava varuillaan yllättävien vastaiskujen varalta.”

Hyvä hyökkäys on aina yllätyksellinen, jos siinä onnistuu niin vastustajan on vaikeampi vasta iskeä tehokkaasti. Kombinaatio valinnoissa kannattaa olla myös viekas, se auttaa hyvään lopputulokseen. Karate ni wa sente.

3. Ei saa yliarvioida omaa voimaansa eikä nopeutta. Taidokas henkilö osaa lukea käden ja jalkojen liikkeistä hyökkäykset ja omaa kyvyn vasta iskeä nopeasti ennen kuin ehtii liikkua.”

Kohdan 2 kertaus, älä hyökkää umpimähkäisesti, vaan etsi heikkoa kohtaa puolustuksessa. Toisinpäin opettele käyttämään silmää otellessa, oppiaksesi lukemaan vastustajan hyökkäyksiä.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Ohjeita kamppailuun a'la Kyan sensei 1


"1. Ennen kuin aloittaa liikkeen, on oltava tietoinen vastustajan voimakkuudesta. Jos vastustaja on vahvempi, on todennäköistä, että hän tulee luottamaan voimaansa ja on siten taipuvaisempi hyökkäämään. Tässä tapauksessa on keskityttävä hyökkäysten torjumiseen, kunnes hän käyttää enemmän ja enemmän voimaa, ja on vastaiskettävä heti kun vastustaja paljastaa aukon hyökkäyksessään. Tässä menetelmässä lainataan hyökkääjän voimaa."



Counter striker

Karaten katat tarjovat hyvin paljon "go no sen" menetelmän mukaisia tekniikoita, eli tekniikoita joissa torjutaan ensin ja isketään sen jälkeen. Go no senistä karaten paritekniikatkin alkavat ja keinona se on helpoin, koska se ei vaadi nopeita hoksottimia. Tosin hyökkäyksen vastaanottoa ei saa jäädä liian kauan maistelemaan, koska vastaiskun onnistumisprosentti pienenee viiveen kasvaessa.



Kusanku kata on hyvä esimerkki yllä olevasta edistyneemästä menetelmästä, koska siinä on paljon "sen no sen" menetelmän mukaisia tekniikoita. Tässä menetelmässä hyökkäykseen reagoidaan samanaikaisesti, ja koska hyökkääjän massa on matkalla kohti voidaan iskeä vastapalloon. Mitä nopeammin hyökkääjä liikkuu, sitä suurempi on vastaiskun voima.

Kaikenlaiset reaktiota parantavat harjoitukset ovat counter strikerin ystäviä.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 8

”9. Ponnistele jatkuvasti yhdistääksesi: Mieli, keho ja silmät.”

Valppaus ja reagoiminen tilanteeseen. Kun aistit, mieli ja keho toimivat sopusoinnussa saavuttaa parhaan mahdollisen tuloksen. Aloittelijan ajatus voi seilailla harjoituksen kuluessa, mutta edistyneen mielen pitäisi pysyä tekemisessä.  

Feisubokku wo wasure.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 7

"8. Makiwaraan iskiessä on pyrittävä kehittämään lyönnin iskuvoimaa. Olipa lyönti kuinka nopea tahansa, se on hyödytön ilman voimaa.  Kuitenkin jos jalkojen ja käsien liikkeet eivät ole teräviä ja nopeita, ei voimaa saa hyötykäyttöön.  Voima ja nopeus ovat kuin kärryn kaksi pyörää, kumpikaan ei ole toista tärkeämpi vaan molemmat ovat olennaisia."

Pelkän käden liike voi olla nopea, mutta se ei takaa vielä lyönnin tehokkuutta, koska vartalon massa ei vielä ole mukana. Pieni kokoisella henkilöllä tekniikan hallitseminen korostuu iso massa antaa paljon anteeksi. Kyan sensei oli pieni, ja hän kehitti omia poikkeavia tapoja tuottaa tekniikkaan tarvittava voima. Yksi näistä oli lyönnin tehostaminen lantion kierrolla päkiöiden varassa ja takajalan suoristuksella. Nagamine sensei kertoo Kyanin tehneensä näin myös siksi, että lyönti olisi ulottuvampi.

Tyrmäävän iskun resepti: 
1) Riittävä määrä iskutehoa kohteeseen osuessa (lue uudestaan Kyanin neuvo)
2) Tarkkuus (osumakohta)
3) Yllättävyys

Shimabukuro sensei kertoi, että hänen isällä oli tapana harjoitella lyönnin tarkkuutta. Ahaa, kyusho...Yllättävyyteen auttaa nopeus, mutta ovela hämäys on eduksi. Niin ja hämäykseen on katoissa muutamia esimerkkejä.

torstai 26. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 6

"6. Kaikki liikkeet esimerkiksi käsien ja jalkojen toiminnot, vartalon liikkumiset sivulle, eteenpäin ja taaksepäin on oltava nopeita ja teräviä."

Tämä ajatus on tyypillinen Shorin-ryu karatelle ja Shimabukuro sensei on tästä loistava esimerkki, hän täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja on edelleen erittäin nopea ja ketterä liikkumisissaan. Tärkeintä nopeuden tavoittelussa on alussa, että tekniikan tekemisessä on meininkiä. Sen jälkeen aletaan hioa tekniikkaa hakien rentoutta ja lopulta voidaan ottaa mukaan erilaisia nopeusharjoitteita. Jos ei ole tahtoa nopeuteen voi sitten unohtaa jalostamisenkin.

"7. Kataa harjoiteltaessa on tiedettävä sen tarkoitus. On erotettava milloin on kyseessä vartalon harjoitus tai tekniikka, tee selväksi kohteet gedan, chudan ja jodan. On ajanhukkaa harjoitella kataa jos ei tiedä sen merkitystä."

Kyan sensei karate on ollut kata-keskeistä, ja kuten Motobu sensei hän on ammentanut tekniikat otteluihin katoista. Jos katan tekniikoita ei ymmärrä on niiden käyttökin mahdotonta, kyseessä ei ole kuitenkaan salakoodi eikä rakettitiede. Katsoin netistä viiden tunnetun karateopettajan Naifanchi bunkaita jotka olivat väitetty alkuperäisiksi. Mieleeni tuli feng shui, jota on väitetty tieteeksi. Jos se olisi sitä niin eikö ne mööbelit menisi samaan paikkaan alan asiantuntijasta riippumatta? Eivät taida kuitenkaan mennä, mutta eipä näillä "käytännölliset ja alkuperäiset bunkait" miehilläkään olevat tulkinnat kohdanneet toisiaan. Alkuperäistä bunkaita ei varmasti tiedä enää kukaan, koska katojen luojat ovat olleet haudassa jo liian kauan. Jäljelle on kuitenkin jäänyt perimätieto ja tämän pitäisi olla ydin tekniikoiden tulkitsemiseen.

Katassa on karaten tekniikat, mutta kuten Kyan sensei sanoi siinä on muutakin, jolla on merkitystä vartalon saattamisessa kamppailukuntoon. Naifanchi on hyvä esimerkki siitä, että varsinaisen bunkain ohella tärkeässä asemassa on löytää kuinka käyttää keskivartaloa hyväksi liikkeiden moottorina. Gojuryun Sanchin on vielä selkeämpi esimerkki. Okinawalla ei juurikaan puhuta sen bunkaista, koska se ei ole siinä olennainen asia. Tanren desu ne.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 5

"3. Karaten tarkoituksia ovat: kehon kehittäminen, taistelutekniikoiden harjoittelu ja mielen harjaannuttaminen"

Toisin sanoen shingitai: Mieli, tekniikka ja keho. Karaten harjoittelu ei ole pelkkää tekniikoiden toistamista vaan hyvässä harjoituksessa tulisi harjoitella kaikkia Kyan sensein mainitsemia osa-alueita. Mokuso harjoituksen alussa luo keskittyneen ilmapiirin joka salikurin kautta pitäisi jatkua koko harjoittelun ajan.Vammautumiset johtuvat yleensä ajatusten harhautumisesta sivuraiteille.

"4. Vahva ja vakaa asento saavutetaan keskittämällä ki alavatsaan, älä anna sen enää nousta takaisin ylös. On kuitenkin varottava tulemasta jäykkäliikkeiseksi."

Tiputa paino alas ja rentouta hartiat. Tämä on yksi tärkeimmistä karaten tekniikoiden periaatteista, jos paino on ylhäällä ei voi tehokkaasti oppia käyttämään keskivartalon ja jalkojen lihasten käyttöä. Matalat asennot lisäävät jalkojen jumppaa kihonissa ja katassa, eli tekniikan kautta voidaan kehittää kehoa. Mennessä kohti vapaampaa harjoittelua asentojen on oltava kevyempiä. Asentoon ei saa siis jymähtää.

"5. Kataa on harjoiteltava samalla mielellä kuin olisi kohdannut vastustajan."

Kataan keskittyminen on hyvin tärkeää. Kun tietää tekniikoiden tarkoituksen voi mukaan ottaa mielikuvan, tämä auttaa syventämään tekniikan osaamista myös pariharjoituksessa. Saatan joskus opettaa paritekniikkaa joka on katoista joita ei ole vielä opetettu. Olen huomannut, että itse kataa harjoittelemattomalle henkilölle paritekniikan teko on huomattavasti vaikeampaa. Kata ei ole koodiavain joka purkamisen jälkeen joutaa roskakoriin se ei ole myös taistelun koreografia useaa vastustajaa vastaan.


lauantai 21. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 4

"1. Bu (karate) on väkivaltaa vastaan. Sen tarkoituksia ovat: Rauhoittaa vaarallinen tilanne ja itsepuolustus. Tämän vuoksi bu-jutsun harjoittelijan on aina käytäydyttävä nöyrästi pidättyväisessä hengessä ja oltava uskollinen lajin periaatteille."

"2. Taistelutaito kehittää kyvyn käyttää mieltä, voimaa ja kehoa samanaikaisesti juuri oikealla hetkellä. Taidon väärinkäyttäjät ja ylpeilijät ovat pahaksi yhteisölleen. Huono käytös johtaa itseaiheutettuun huonoon tuuriin. Vanhan sanon mukaan: ”Nyrkki piileskelee kuin aarre hihassa.” Käytä siis aarrettasi harkiten."


"Kenkotsu wa sode uchi no takara nari"

Sensein viesti on selvä, karateka on hyvien heppujen puolella. Karate ni sente nashi (karatessa ei ole hyökkäystä), ei ole Funakoshi sensein keksimä lauselma vaan paljon vanhempi. Ajatelma tuskin oikeasti kieltää hyökkäyksen, jos se on paras puolustustapa, mutta tappeluksen syy ei saa olla karateka itse. Leuhka ei kannata olla.

Tiikerin tietää vaaralliseksi sen ulkonäöstä sen hampaista, kynsistä ja raidoista. Koska ihmisellä ei noita ole, niin mistä tunnistaa taitavan karatekan? Tatuoinneista? Ei vaan hyvistä käyttäytymistavoista, karate harjoitus alkaa ja loppuu kumarrukseen ja dojo on kaikkialla. Junnu karatekan voisi tunnistaa muista urheilulajeista harjoittelevista muksuista siitä, että hän avaa vanhemmalle ihmiselle oven. Karate opesta nyt puhumattakaan.

Pidetään ässä hihassa.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 3

"C. Edellä mainittujen asioiden lisäksi karaten harjoitteluun tarvitaan ainoastaan makiwara, edes isoa harjoittelutilaa ei tarvita, tämä on yksi karaten eduista.

Jos harjoittelee oikein periaattein: Keho voimistuu, lyönnit ja potkut tehostuvat, raajat notkistuvat ja liikkumisesta tulee vaivatonta. Näin harjoittellen riittävän kauan oppii ymmärtämään soveltamisen periaatteet ja osaa siten hyöty käyttää oppejaan tilanteen mukaisesti. Harjoittelun ei tule olla pelkästään fyysistä laatua vaan samalla on harjoitettava mieltään, jos näin ei tee, ei kykene käyttämään taitoaan. Samalla kun harjoittaa vartaloaan, on tavoiteltava määrätietoisesti: kurinalaisuutta, mielen tyyneyttä, valppautta ja päättäväisyyttä."

Makiwara, makiwara ja makiwara. Vanhoissa teksteissä ei juuri koskaan ohiteta kyseistä laitetta. Tuskinpa Okinawalla on karate-dojoa, jossa ei olisi lyöntilautaa. Käytännön kokemus on muinoin osoittanut, että paljaalla nyrkillä leukaan iskeminen saattaa murtaa rystyset ja rikkoa ranteen. Tiedän itse ainakin yhden tapauksen nykyelämästä kun ranne ei ole iskiessä ollut suorassa ja kämmenen luut ovat tulleet läpi kädestä rystyspuolelta. Nyrkkeilijöistä kerrotaan tarinoita kuinka oma nyrkki on mennyt remonttiin nakkikiskalla. Reilu lyönti lyöntilautaan antaa välitöntä palautetta iskijälleen ranteen asennosta ja muistakin lyönnin virheistä. Makiwaraan säännöllinen iskeminen vahvistaa rystysen luita ja muitakin tärähdyksille altistuvia luita niitä tihentäen. Käsittääkseni tärähdysten positiivisista vaikutuksista luuston tiheyteen on olemassa ihan kotimaistakin tutkimusaineistoa.

Kata ja tositilanteet ovat eriasioita, kata antaa työkalut mutta karatekan on osattava käyttää niitä tarkoituksenmukaisesti todellisessa kamppailutilanteessa. Motobu sensei piti katan harjoittelua tarpeettomana jos sitä ei osannut hyöty käyttää kumitessa. Okinawalla kerrotaan tarinaa Chojun Miyagista, joka oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Hän oli selvittänyt tilanteen nopeasti. Oppilaat olivat kysyneet mitä hän oli tehnyt. Miyagi sensei oli vastannut, että hän ei enää muista hän vain reagoi. Sanotaan, että automaatio liikkeissä saavutetaan kun niitä on toistettu 10 000 kertaa. Ei se taito tule ihan hetkessä...

Kinshin 謹慎, chinchaku 沈着,kibin 機敏 ja kakan 果敢. Valppaus on karatekan paras otteluasento. Japanilaisittain sitä kutsutaan kokorogamaeksi, mielen otteluasento. Mieli suojaa koko vartaloa, käsien staattinen suojaus on aina vaillinainen. Kun suojaat päätä on jalkoväli avoinna. Muut Kyan sensein otteluhyveetkin ovat tärkeitä kun vastaisku tai hyökkäys lähtee matkaan on päätöksen oltava vakaa, toista mahdollisuutta ei välttämättä tulekaan. Ichigeki hisatsu, tyrmäys, on kuitenkin usein kiinni siitä yhdestä taitavasta osumasta.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei 2

"B. Perinteisesti karaten ottelua on harjoiteltu ilman suojauksia, joten vahinkoja on sattui. Tämän takia olisi hyvä käyttää kenjutsun tapaisia suojia ja pehmustettuja hanskoja, tällä tavoin voisimme ehkäistä vammat."

Zenryo Shimabukuro ja Shigeru Nakamura olivat ensimmäisten joukossa jotka ottivat vaarin tästä neuvosta Okinawalla. Kyan sensei ei ollut suinkaan ainoa joka piti viisaana suojien käyttöä, asiaa pohdiskeli muiden muassa myös pääsaarille muuttanut Kenwa Mabuni.

Perinteiselle karatekalle tässä on tärkeä viesti, kata ja sovitut tekniset pariharjoitteet eivät riitä karaten oppimiseen vaan jiyu kumitea tarvitaan. Jiyu kumite opettaa muovaamaan katassa opitun tekniikan parhaiten muuttuvaan tilanteeseen. Kilpailu ei ole välttämätöntä, mutta salilla sparrailu on.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Ohjeita harjoitteluun a'la Kyan sensei

"A. Opeta ensin mitä karate on. Seuraavaksi kerro harjoituksenkulku ja asenne, eteenpäin ja taaksepäin liikkuminen ja muut vartalon siirrot. Opeta lyönnit nyrkillä, iskut kyynärpäillä, kuinka potkaistaan jalalla ja torjunnat. Tämän jälkeen voidaan opettaa kataa, kun sitä osataan jonkin verran voidaan aloittaa paritekniikoiden harjoittelu."

Kuulostaako tutulta? Yllä olevan ohjeen on antanut Kyan sensei 1930-luvulla ja periaatteessa siinä ovat ne tutut elementit: Kihon, kata ja kumite. Ne tärkeät osaset karaten oppimiseen. Shorin-ryu Seibukan opettaa karatea edelleen samoin: Ensin pieni palanen kataa kihonissa sitten kataa ja lopuksi kataperustaista paritekniikkaa. Vierailin 2006 Joen Nakazato sensein salilla, ystäväni Robert Iverssenin avustuksella, kysyin kuinka Kyanin salilla harjoiteltiin. Kävimme läpi harjoittelurutiinin ja se sisälsi paikalla tehtäviä harjoituksia ja zenshin kotaita loppuen kataan. Nakazato sensei sanoi että näin harjoiteltiin Kyanin salilla. Olisin voinut tietysti olettaa sen näin olevankin Seibukan harjoittelun kautta, mutta on aina mukavaa saada asiaan varmuus.

Okinawalaisessa karatessa on tärkeää, että kataa käytetään kaiken muun harjoittelun perustana se ei ole mikään erillinen osio vaan työkalupakki ja tärkeä työkalu yksinharjoitteluun. Ota pois judosta nagewazat, katamewazat, kansetsuwazat jne niin mitä jää jäljelle, tuskin se on enää judoa vaan jotain muuta. Jätä pois katan tekniikat niin juuri unohdit karaten.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Mitä karate on?

Kun ei ole aina ihan selvää mitä karate on, on hyvä antaa puheenvuoro sellaiselle joka sen saattaisi tietää. Alla oleva luonehdinta on Kyan Chotoku sensein käsialaa:

"Aseettomassa kamppailussa kun hyökkääjällä on heikkohetki (suki) voidaan tätä tilannetta käyttää hyväkseen iskien nyrkillä, kyynärpäällä tai jalalla potkaisten. Vastustajan hyökkäys voidaan väistää vartalon liikkeellä tai torjumalla se kädellä tai jalalla. Tämä on luonteenomaista okinawalaiselle bujutsulle."

Shimabukuro Zenpo sensei sanoi samassa hengessä, että karateka joka ei osaa torjua, lyödä ja potkaista ei ole karateka laisinkaan. Tarkoitukseni ei ole tässä nyt väittää, että karatessa ei olisi lukkoja ja heittoja, mutta kun katsoo juutuuban karateen liittyvää tekniikkaa alkaa ihmiselle syntyä käsitys että karate onkin samanlaista lukottelua kuin jujutsu on mattokamppailuineen kaikkineen. Miksi tällainen kuva on muodostunut vaatii pitkän tarinan, ja ehkä jaksan siitä kirjoittaa tähän blogiin jossain vaiheessa, mutta näin alkupalana voisin vihjata että polku kulkee Hakko-ryuhun. Niin luit oikein...

Karate on kuitenkin eri eläin kuin jujutsu, ja sen vahvat puolet ovat pystykamppailussa ja siinä se on väittäisin yksi varteenotettavimmista taidoista.