Jokunen vuosi sitten kirjoitin, että Shimabukuro Zenryolla oli tapana harjoittella lyönnin tarkkuutta.
Asia tuli mieleeni, kun luin MTV:n sivuilta tuoreen UFC-mestarin Conor McGregorin mietteen: Olen edelleen sitä mieltä, että loppupeleissä tarkkuus voittaa voiman ja ajoitus nopeuden.
McGregor todellakin tyrmäsi vastustajan sensaatiomaisesti, lyönnin taidokkaasti ajoittaen ja tarkasti osuen. Kuvien perusteella nuori mestari osui vastustajaansa hyvin klassiseen maaliin eli leuan sivulle. Lyönti ei itsessään vaikuttanut olevan kovinkaan voimakas ja lisäksi McGregor vieläpä liikkui taaksepäin. Ajoitus oli kuitenkin kohdallaan ja se mahdollisti lyönnin riittävän voiman tyrmäämiseen, sillä vastustaja Jose Aldo liikkui eteenpäin. Aldo hyökkääjänä oli siis itse osasyyllinen tyrmäyksen voiman tuottamiseen.
Ajoituksen merkitys olisi oltava karatekalle sellaista peruskauraa, sen tärkeitä osasia ovat esimerkiksi keskittyminen ja reaktionopeus. Kaikelle hyökkäystekniikkalla tulee olla maalinsa. McGregor käytti kyusho jutsua, hän osui vastustajaa heikkoon paikkaan. Ennen vanhaan nuo heikot paikat löydettiin varmaankin vahingossa tappeluiden tuoksinnassa. Kamppailijat, sitten lienevät kertoneen toisilleen, että sehän tipahti heti kun siihen osuin, ilman se kummempaa mietintää tai tietämystä, mikä olikaan se mekanismi, joka sen tyrmäyksen aiheutti. Tokihan oli viisasta sitten yrittää osua samaan paikkaan uudelleenkin, kun kerran vaikutus oli hyvin positiivinen.
Eli tarkkuutta ja ajoitusta harjoittelemaan!
McGregorilla on muuten, sellainen huonotapa vetää sittä kättä kainaloon kun lyö:-)
lauantai 2. tammikuuta 2016
torstai 10. syyskuuta 2015
Kiinalaista kataa ja paritekniikkaa.
Haluan jakaa edellä olevan kiinalaisen videon pätkän, jossa käydään läpi kiinalaisen Fujianin alueelta tutun Five Ancestors Fist:n (五祖拳) kata ja sen tekniikat parin kanssa. Kyseessä on tyyli, johon ainakin Okinawan Goju-ryu porukat ovat tutustuneet käydessään vierailulla Fujianissa. Tämän tyylin yksi katoista on Sanchin, vaikka se on erilainen kuin Gojuryun uskoisin, että tällä Wuzuquanilla on joskus ollut jotain yhteistä historian hämärässä okinawalaisen sukutyylinsä kanssa, aikojen saatossa vain tyylit ja sen katat ovat muodostuneet omiksi, lähes tunnistamattomiksi toisistaan.
Vaikka Five Ancestors Fistillä on todennäköisesti enemmän yhteyksiä Nahan alueella syntyneiden karatetyylien kanssa, on videossa esiintyvä kata ja sen tekniikat hyvin saman henkisiä kuin Shorin-ryun tekniikat. Yhteistä on, että 1) paritekniikat eivät ole kovinkaan pitkiä ja 2) pyrkimyksenä on useimmin vastaanoton jälkeen iskeä, lyödä tai potkaista. 3) Lukkoja on samassa suhteessa ja niillä pyritään rikkomaan raaja eikä hallitsemaan, 4) Kädet ja jalat liikkuvat samoin paritekniikassa ja katassa välissä ei ole mitään ekstra liikkeitä. Shorin-ryu karatekana oli mukava katsoa liike ensin, ja sitten ennustaa, mitä liike tarkottaisi. Yllätyksiä ei juurikaan ilmennyt. Tässä on paljon tuttua!
Videon nimessä havaitsin tutun karatesta tutun bunkai 分解 sanan, joka kiinaksi, lausutaan fēnjiě. Käännätin täällä sanan http://www.mdbg.net ja sain tulokseksi: to resolve / to decompose / to break down. No, sehän on japaniksi ihan sama eli: purkaa osiin. Tämä johdatteli minut ajatukseen, että ilmeisesti Aasiassa asia ymmärretään, kun se ensin puretaan paloihin. Muistelisin, että meille suomalaisille ymmärtäminen on jonkun asian ymmärtämistä, kun sen asian ympärillä pyöritään kierroksia tehden.
Vaikka Five Ancestors Fistillä on todennäköisesti enemmän yhteyksiä Nahan alueella syntyneiden karatetyylien kanssa, on videossa esiintyvä kata ja sen tekniikat hyvin saman henkisiä kuin Shorin-ryun tekniikat. Yhteistä on, että 1) paritekniikat eivät ole kovinkaan pitkiä ja 2) pyrkimyksenä on useimmin vastaanoton jälkeen iskeä, lyödä tai potkaista. 3) Lukkoja on samassa suhteessa ja niillä pyritään rikkomaan raaja eikä hallitsemaan, 4) Kädet ja jalat liikkuvat samoin paritekniikassa ja katassa välissä ei ole mitään ekstra liikkeitä. Shorin-ryu karatekana oli mukava katsoa liike ensin, ja sitten ennustaa, mitä liike tarkottaisi. Yllätyksiä ei juurikaan ilmennyt. Tässä on paljon tuttua!
Videon nimessä havaitsin tutun karatesta tutun bunkai 分解 sanan, joka kiinaksi, lausutaan fēnjiě. Käännätin täällä sanan http://www.mdbg.net ja sain tulokseksi: to resolve / to decompose / to break down. No, sehän on japaniksi ihan sama eli: purkaa osiin. Tämä johdatteli minut ajatukseen, että ilmeisesti Aasiassa asia ymmärretään, kun se ensin puretaan paloihin. Muistelisin, että meille suomalaisille ymmärtäminen on jonkun asian ymmärtämistä, kun sen asian ympärillä pyöritään kierroksia tehden.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Andou shinshii, ja jälleen uusi selitysmalli Naifanchi shodaniin.
Eipä tiennyt Motobu Saruukaan, mitä Naifanchi todellisuudessa pitää sisällään.:-)
torstai 25. syyskuuta 2014
Seisan Hit
Tässäpä syyskaudelle harjoitusvinkkiä.
Kuten seibukanilaiset hyvin tietää niin Seisanin läpivieminen täysillä loppuakohden hapottaa. Nykysin on tullut kovasti muotiin, ns high intensity training eli HIT. Tutkimukset osoittavat lukuisia etuja terveyden kohenemiseen, lisätietoa kannattaa googlailla.
Alkulämmittely
Seisan (apinan raivolla) 4-6 krt välissä 4 min taukoa. Tuo neljä minuuttia on ruhtinaallinen.
Loppujäähdyttely
Kuten seibukanilaiset hyvin tietää niin Seisanin läpivieminen täysillä loppuakohden hapottaa. Nykysin on tullut kovasti muotiin, ns high intensity training eli HIT. Tutkimukset osoittavat lukuisia etuja terveyden kohenemiseen, lisätietoa kannattaa googlailla.
Alkulämmittely
Seisan (apinan raivolla) 4-6 krt välissä 4 min taukoa. Tuo neljä minuuttia on ruhtinaallinen.
Loppujäähdyttely
torstai 1. toukokuuta 2014
Mestari Senna ja mielentila kamppailessa.
V. 1988 Ayrton Senna ajoi yhden vaikuttavimmista aika-ajo kierroksista Monacossa. Hän oli tallikaveriaan Alain Prostia 1,427 sekuntia nopeampi kierroksellaan, formula maailmassa tuota eroa pidetään valovuotena. Ayrton Senna pitää Monacon kierrosta mieleen painuneena ja äärimmäisenä kokemuksena. Hän kertoo kokemuksestaan:
"Painoin, painoin ja painoin. Ja yhtä-äkkiä olin muita kaksi sekuntia nopeampi. Ajoin vaistonvaraisesti, ja aivan kuin olisin ollut toisessa ulottuvuudessa. Olin kuin tunnellissa, kaukana tietoisesta ajattelusta. Hetkittäin, kun ajan, irrottaa se minut kaikesta muusta. Tuona päivänä Monacossa 1988 sanoin itselleni, että se oli minä maksimissaan, ei tilaa millekään muulle. Tuon jälkeen en koskaan saavuttanut enää tuota mielentilaa."
Just do it. Mokuso.
tiistai 26. marraskuuta 2013
Katan tulkitseminen osa 4 Itsekeksitty bunkai
Karaten tekniikoilla on myös sijaiskäyttöä, kuten työkaluilla voidaan joskus tehdä muutakin, kuin mitä alun perin on tarkoitettu. Jossain tapauksissa esimerkiksi gyakuzukilla voidaan lyönti torjua ja vastaiskeä valittömästi. Kuitenkin lienee päivänselvää, mikä on takakäden suoran pääasiallinen tarkoitus. Shimabukuro sensein mukaan karaten katan tekniikoilla on 1-3 erilaista bunkaita. Aluksi on varmaankin ollut ainoastaan yksi pääasiallinen merkitys, mutta aikojen kuluessa on huomattu, että jotakin tekniikkaa voidaan käyttää muuhunkin. Vasara on kirvestä parempi naulaamiseen.
Shimabukuro sensein on sanonut, että karatessa ei ole salaisuuksia. Meille länsmanneille on joskus vaikea uskoa selvää puhetta, me taidamme rakastaa kaikenmaailman salaliittoteorioita. Karatea harjoiteltiin joskus salassa siitä ei ole epäilystäkään, mutta 1800-luvun lopussa okinawalainen maailma muuttui hyvin radikaalisesti ja muillekin kuin Okinawan aatelistolle tuli mahdolliseksi harjoitella Tii:tä. Näin karatesta tuli osa kansanperinnettä. Tietysti karaten täydellinen tiedon siirto on vaatinut säännöllistä harjoittelua vuosissa, eikä kata bunkai ole ollut ensimmäinen opetettava asia. On selvää, että oppilailla jotka ovat kestäneet salilla vain muutamia kuukausia, voivat välittää karatea vain vaillinaisesti.
Jos karaten tekniikoista löytää, jotakin uutta lisäarvoa, muuta kuin mitä on alun perin ajateltu, niin asia on ihan ookoo. On kuitenkin huolestuttavaa kun useissa tapauksissa yritetään väittää, että kyseessä on jokin alkuperäinen "koryu bunkai secrets revealed" mentaliteetilla varustettuna oleva juttu. Liikkeille voidaan hyvin helposti keksiä monenlaisia merkityksiä. Jopa joidenkin katojen alussa oleva kiinalainen symboliikka on saanut uuden merkityksen. Jionin kiinalainen tervehdys on eräässä tapauksessa selitetty sisältävän 42 erilaista lukkoa. Ongelmana tässä on se, että kädet voivat päätyä samankaltaiseen asentoon, mutta mitä reittiä kädet siihen päätyvät, on myös olennainen. Ihme, että japanilainen kumarrus on saanut olla rauhassa eikä sitä ole yritetty tulkita vaikkapa väistöksi. Usein karaten tekniikat vaikuttavat saavan merkityksen myös kuristusten kautta. Karaten vanhoissa tarinoissa ja legendoissa ei eteeni ole tullut mestaria, joka olisi ollut kuuluisa kuristuksistaan. Kuristukset ovat erittäin hyviä tekniikoita eikä ole haitaksi, jos karatekakin niitä osaa ja harjoittelee, mutta ne eivät ole kata bunkaita. Motobu sensei, joka oli okinawalainen aatelinen, ei ratkaissut otteluaan nyrkkeilijää vastaan käsilukoin. Hänen 12 kumitea ei sisällä ainoatakaan käsilukkoa, vaan vastustajaa pääasiassa moukutetaan käsin ja jaloin. Motobu sensei ei todellakaan ollut mikään koulukaratemies, koska sitä ei koulussa hänen aikoinaan edes harjoiteltu.
Karaten harrastajan kannattaa olla valppaana, ja kaikkea mitä bunkaiksi väitetään ei tule uskoa. Kannattaa miettiä, miksi karaten "tarkoin varjellut salaisuudet" ovat paljastuneet länsimaalaisille, mutta ei Okinawan omille asukeille. Jionin kehittäjä haudassaan varmaan huudahtaa "vau!", kun joku on keksinyt melkein puolisataa merkitystä alun symbolille. Mitä kaikkea kivaa onkaan ensimmäisessä askeleessa? Jos löytää jotakin uutta merkitystä katan tekniikasta ja kertoo, että asia on minun keksintöni, homma on kunnossa.
Shimabukuro sensein on sanonut, että karatessa ei ole salaisuuksia. Meille länsmanneille on joskus vaikea uskoa selvää puhetta, me taidamme rakastaa kaikenmaailman salaliittoteorioita. Karatea harjoiteltiin joskus salassa siitä ei ole epäilystäkään, mutta 1800-luvun lopussa okinawalainen maailma muuttui hyvin radikaalisesti ja muillekin kuin Okinawan aatelistolle tuli mahdolliseksi harjoitella Tii:tä. Näin karatesta tuli osa kansanperinnettä. Tietysti karaten täydellinen tiedon siirto on vaatinut säännöllistä harjoittelua vuosissa, eikä kata bunkai ole ollut ensimmäinen opetettava asia. On selvää, että oppilailla jotka ovat kestäneet salilla vain muutamia kuukausia, voivat välittää karatea vain vaillinaisesti.
Jos karaten tekniikoista löytää, jotakin uutta lisäarvoa, muuta kuin mitä on alun perin ajateltu, niin asia on ihan ookoo. On kuitenkin huolestuttavaa kun useissa tapauksissa yritetään väittää, että kyseessä on jokin alkuperäinen "koryu bunkai secrets revealed" mentaliteetilla varustettuna oleva juttu. Liikkeille voidaan hyvin helposti keksiä monenlaisia merkityksiä. Jopa joidenkin katojen alussa oleva kiinalainen symboliikka on saanut uuden merkityksen. Jionin kiinalainen tervehdys on eräässä tapauksessa selitetty sisältävän 42 erilaista lukkoa. Ongelmana tässä on se, että kädet voivat päätyä samankaltaiseen asentoon, mutta mitä reittiä kädet siihen päätyvät, on myös olennainen. Ihme, että japanilainen kumarrus on saanut olla rauhassa eikä sitä ole yritetty tulkita vaikkapa väistöksi. Usein karaten tekniikat vaikuttavat saavan merkityksen myös kuristusten kautta. Karaten vanhoissa tarinoissa ja legendoissa ei eteeni ole tullut mestaria, joka olisi ollut kuuluisa kuristuksistaan. Kuristukset ovat erittäin hyviä tekniikoita eikä ole haitaksi, jos karatekakin niitä osaa ja harjoittelee, mutta ne eivät ole kata bunkaita. Motobu sensei, joka oli okinawalainen aatelinen, ei ratkaissut otteluaan nyrkkeilijää vastaan käsilukoin. Hänen 12 kumitea ei sisällä ainoatakaan käsilukkoa, vaan vastustajaa pääasiassa moukutetaan käsin ja jaloin. Motobu sensei ei todellakaan ollut mikään koulukaratemies, koska sitä ei koulussa hänen aikoinaan edes harjoiteltu.
Karaten harrastajan kannattaa olla valppaana, ja kaikkea mitä bunkaiksi väitetään ei tule uskoa. Kannattaa miettiä, miksi karaten "tarkoin varjellut salaisuudet" ovat paljastuneet länsimaalaisille, mutta ei Okinawan omille asukeille. Jionin kehittäjä haudassaan varmaan huudahtaa "vau!", kun joku on keksinyt melkein puolisataa merkitystä alun symbolille. Mitä kaikkea kivaa onkaan ensimmäisessä askeleessa? Jos löytää jotakin uutta merkitystä katan tekniikasta ja kertoo, että asia on minun keksintöni, homma on kunnossa.
lauantai 16. marraskuuta 2013
Katan tulkitseminen osa 3 Perinteinen bunkai
Perinteinen bunkai
Kukaan ei voi enää väittää tietävänsä alkuperäistä selitystä, niiden katojen osalta joiden luojat ovat jo olleet kuolleena useiden sukupolvien ajan. On vuorenvarmaa, että Sanchin ja Seisan ovat alkuperältään kiinalaisia. Kiinassa on hyvin paljon erilaisia Sanchineja ja ne poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Tämä kertoo osaltaan, että Sanchinin prototyypin luomisesta lähtien sukupolvet ovat kataan tuoneet omat mausteensa, yhtälailla Kiinassa kuin Okinawallakin. Jäljelle näyttää jääneen vain pohjapiirros. Fujianin Yong Chun Baihe Chuania pidetään Gojuryun esi-isänä. Se on varmasti ainakin sukulainen, jos ei kuitenkaan esi-isä. Näiden tyylien katoilla on ulkonäöllisesti hyvin vähän yhteyttä. Ei edes Okinawan tuorein kiinalainen taistelulaji Uechi-ryu näytä olevan sama. Kun menemme sitten, Shorinryuhun on kiinalainen kontakti vielä pahemmin hukassa. Wansu, Passai, Gojushiho, Chinto ja Kusanku odottavat löytäjäänsä Kiinassa. Läpimurtoa ei suuretkaan karate historioitsijat ole saavuttaneet, vaikuttaa vahvasti siltä, että näiden katojen perinteen kannosta ovat vastanneet yksinomaan Ryukyu saarten asukkaat.
Missä tahansa aasialaisessa taistelulajissa opit siirtyvät ensisijaisesti opettajalta oppilaalle. On siis ollut katan luoja, joka on opettanut katansa oppilaalleen. Tästä oppilaasta on tullut aikanaan opettaja ja hän on jatkanut tiedon kulkua. Näin kata tulkintoineen on kulkeutunut tähän päivään. Kirjoja ei ole juurikaan kirjoitettu, ja kun on kyse taidosta, joka on verrattavissa käsityöläisen taitoihin ei opuksilla ole merkittävää osaa. Tällaista katojen tulkintamenetelmää voitaneen kutsua perinteessä kulkevaksi tulkinnaksi. Kusanku kata on aikoinaan ilmestynyt Okinawalle. Tarinoiden mukaan katan opetti okinawalaisille Kusanku niminen henkilö. Toinen mahdollisuus oli että okinawalaiset itse loivat katan muistikirjaksi Kusankun opettamille tekniikoille. Oli asia niin tai näin okinawalaiset olivat ennen katan kulkeutumista Japanin pääsaarille sen ainoita perinteen jatkajia. Katan mahdollisimman alkuperäistä tulkintaa hamuavan on otettava suurella vakavuudella ne opit, joita
okinawalaiset itse antavat.
Palatakseni Naifanchin shodanin ensimmäiseen kombinaatioon, josta ehdotelmia oli katan tulkinnan ensimmäisessa osassa. Haluan tuoda esille katan perinteisen tulkinnan: se on torjunta avokäsin, kiinniotto ja kyynärpääisku. Tämä selitys on sama monessa okinawalaisessa tyylissä sekä Shito-ryussa ja Shotokanissa. Voimme siten perustella, että Itosu on opettanut sen: Funakoshille, Motobulle, Chibanalle, Toyamalle ja Motobulle (vaikka hän kritisoikin sitä.) Kyseessä on siis aika varmasti se perinteinen bunkai. Vastaavasti Matsubayashin, Isshinryu, Seibukanin ja Okinawan Shorinji-ryussa opettettavat bunkait ovat, havaintoihini perustuen, hyvin samanlaisia. Ja niin kuuluu ollakin, koska opin lähde on sama: Kyan sensei.
Usein väitetään, että karate muuttui kun sitä aloitettiin harjoittelemaan koulussa ja näin muodostui niin sanottu koulukarate, joka oli bunkain osalta vesitetty tai se jätettiin kertomatta. Koulussa harjoittelu on varmasti ollut oma lukunsa, mutta on muistettava, että karaten suurimmat nimet eivät ole karateaan oppineet kouluissa, vaan esimerkiksi "koulukaraten isä" Itosu opetti karateaan myös kotonaan. En osaa nimetä yhtään tunnettua karate opettajaa, jonka karate olisi pelkän okinawalaisen koululaitoksen varassa. Itosu sensei tunnetaan toki aikansa uudistajana, mutta emme tiedä kunnolla hänen motiivejaan. Hänen aikanaan Okinawa liitettiin silloin sotaiseen Japaniin, ja okinawalainen karate nähtiin hyvänä fysiikan kehittäjän sotalaitoksessa. Tuo aika ei varmasti ole ollut kaikkein otollisin karaten muuttamiseksi kesymmäksi. Itosun Pinan katat sisältävät pääosin otteita vanhoista katoista ja ne ovat selkeästi koostettu niistä. Pinanit toimivat hyvin siltoina noihin vaativimpiin katoihin. En usko, että Itosu sensei oli edes ensimmäinen karaten muuttaja. Voimme jollain tavalla hahmottaa millaista oli Kyan sensein karate, mutta Matsumura sensein osalta tilanne alkaa olla hyvin toivoton. Karateen liitettävät koryu sanat vetävät okinawalaisten mestareiden otsia kurttuun.
"Emme voi tietää historiaa täysin, tiedämme vain lopputuloksen" muistelisin näin sanoneen Esko Valtaojan jossain radiohaastattelussa vuosia sitten. Se, että homma pelittää on hojokalle historiaa tärkeämpää. Kuitenkin karaten historiaa, jonkin verran harrastaneena olen tullut siihen tulokseen, että ei ole olemassa todisteita siitä, että karate olisi ollut vanhoina aikoina kuin jujutsua. Valitettavasti modernit bunkait itsekeksityt vaikuttavat minusta usein huonolta jujutsulta. Muistetaan, että pystylukot vaativat onnistuakseen hyvin paljon harjoittelua ja kannattaa miettiä ovatko ne pystykamppailussa ne parhaat jutut kun hyökkääjä pyrkii nollaamaan tekniikat kaikinkeinoin? Mitä enemmän osia, sitä enemmän mahdollisuuksia epäonnistumiseen. Karaten tulisi olla yksinkertaista.
Kukaan ei voi enää väittää tietävänsä alkuperäistä selitystä, niiden katojen osalta joiden luojat ovat jo olleet kuolleena useiden sukupolvien ajan. On vuorenvarmaa, että Sanchin ja Seisan ovat alkuperältään kiinalaisia. Kiinassa on hyvin paljon erilaisia Sanchineja ja ne poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Tämä kertoo osaltaan, että Sanchinin prototyypin luomisesta lähtien sukupolvet ovat kataan tuoneet omat mausteensa, yhtälailla Kiinassa kuin Okinawallakin. Jäljelle näyttää jääneen vain pohjapiirros. Fujianin Yong Chun Baihe Chuania pidetään Gojuryun esi-isänä. Se on varmasti ainakin sukulainen, jos ei kuitenkaan esi-isä. Näiden tyylien katoilla on ulkonäöllisesti hyvin vähän yhteyttä. Ei edes Okinawan tuorein kiinalainen taistelulaji Uechi-ryu näytä olevan sama. Kun menemme sitten, Shorinryuhun on kiinalainen kontakti vielä pahemmin hukassa. Wansu, Passai, Gojushiho, Chinto ja Kusanku odottavat löytäjäänsä Kiinassa. Läpimurtoa ei suuretkaan karate historioitsijat ole saavuttaneet, vaikuttaa vahvasti siltä, että näiden katojen perinteen kannosta ovat vastanneet yksinomaan Ryukyu saarten asukkaat.
Missä tahansa aasialaisessa taistelulajissa opit siirtyvät ensisijaisesti opettajalta oppilaalle. On siis ollut katan luoja, joka on opettanut katansa oppilaalleen. Tästä oppilaasta on tullut aikanaan opettaja ja hän on jatkanut tiedon kulkua. Näin kata tulkintoineen on kulkeutunut tähän päivään. Kirjoja ei ole juurikaan kirjoitettu, ja kun on kyse taidosta, joka on verrattavissa käsityöläisen taitoihin ei opuksilla ole merkittävää osaa. Tällaista katojen tulkintamenetelmää voitaneen kutsua perinteessä kulkevaksi tulkinnaksi. Kusanku kata on aikoinaan ilmestynyt Okinawalle. Tarinoiden mukaan katan opetti okinawalaisille Kusanku niminen henkilö. Toinen mahdollisuus oli että okinawalaiset itse loivat katan muistikirjaksi Kusankun opettamille tekniikoille. Oli asia niin tai näin okinawalaiset olivat ennen katan kulkeutumista Japanin pääsaarille sen ainoita perinteen jatkajia. Katan mahdollisimman alkuperäistä tulkintaa hamuavan on otettava suurella vakavuudella ne opit, joita
okinawalaiset itse antavat.
Palatakseni Naifanchin shodanin ensimmäiseen kombinaatioon, josta ehdotelmia oli katan tulkinnan ensimmäisessa osassa. Haluan tuoda esille katan perinteisen tulkinnan: se on torjunta avokäsin, kiinniotto ja kyynärpääisku. Tämä selitys on sama monessa okinawalaisessa tyylissä sekä Shito-ryussa ja Shotokanissa. Voimme siten perustella, että Itosu on opettanut sen: Funakoshille, Motobulle, Chibanalle, Toyamalle ja Motobulle (vaikka hän kritisoikin sitä.) Kyseessä on siis aika varmasti se perinteinen bunkai. Vastaavasti Matsubayashin, Isshinryu, Seibukanin ja Okinawan Shorinji-ryussa opettettavat bunkait ovat, havaintoihini perustuen, hyvin samanlaisia. Ja niin kuuluu ollakin, koska opin lähde on sama: Kyan sensei.
Usein väitetään, että karate muuttui kun sitä aloitettiin harjoittelemaan koulussa ja näin muodostui niin sanottu koulukarate, joka oli bunkain osalta vesitetty tai se jätettiin kertomatta. Koulussa harjoittelu on varmasti ollut oma lukunsa, mutta on muistettava, että karaten suurimmat nimet eivät ole karateaan oppineet kouluissa, vaan esimerkiksi "koulukaraten isä" Itosu opetti karateaan myös kotonaan. En osaa nimetä yhtään tunnettua karate opettajaa, jonka karate olisi pelkän okinawalaisen koululaitoksen varassa. Itosu sensei tunnetaan toki aikansa uudistajana, mutta emme tiedä kunnolla hänen motiivejaan. Hänen aikanaan Okinawa liitettiin silloin sotaiseen Japaniin, ja okinawalainen karate nähtiin hyvänä fysiikan kehittäjän sotalaitoksessa. Tuo aika ei varmasti ole ollut kaikkein otollisin karaten muuttamiseksi kesymmäksi. Itosun Pinan katat sisältävät pääosin otteita vanhoista katoista ja ne ovat selkeästi koostettu niistä. Pinanit toimivat hyvin siltoina noihin vaativimpiin katoihin. En usko, että Itosu sensei oli edes ensimmäinen karaten muuttaja. Voimme jollain tavalla hahmottaa millaista oli Kyan sensein karate, mutta Matsumura sensein osalta tilanne alkaa olla hyvin toivoton. Karateen liitettävät koryu sanat vetävät okinawalaisten mestareiden otsia kurttuun.
"Emme voi tietää historiaa täysin, tiedämme vain lopputuloksen" muistelisin näin sanoneen Esko Valtaojan jossain radiohaastattelussa vuosia sitten. Se, että homma pelittää on hojokalle historiaa tärkeämpää. Kuitenkin karaten historiaa, jonkin verran harrastaneena olen tullut siihen tulokseen, että ei ole olemassa todisteita siitä, että karate olisi ollut vanhoina aikoina kuin jujutsua. Valitettavasti modernit bunkait itsekeksityt vaikuttavat minusta usein huonolta jujutsulta. Muistetaan, että pystylukot vaativat onnistuakseen hyvin paljon harjoittelua ja kannattaa miettiä ovatko ne pystykamppailussa ne parhaat jutut kun hyökkääjä pyrkii nollaamaan tekniikat kaikinkeinoin? Mitä enemmän osia, sitä enemmän mahdollisuuksia epäonnistumiseen. Karaten tulisi olla yksinkertaista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)