Pohdiskelua Motobu Chokin 28 paritekniikasta.

Motobu Chokin paritekniikat ovat olleet kiinnostukseni aiheina jo useita vuosia. Tällä hetkellä kohtuullisen kuuluisa karateopettaja Ian Abernethy levittää youtuben välityksellä omaa näkemystään  Motobun 12 kaanonisoiduista paritekniikkasarjasta, joka on taltioitu kirjaan: Okinawa Kenpo Karate-Jutsu. Kumitesarjan Motobun poika Chosei on oppinut isältään Chokilta ja opettanut aktiivisesti vuosikymmenien ajan Japanin pääsaarilla. Jos kumitet haluaisi osata syvällisesti, olisi syytä tutustua Motobu Chosein oppeihin, koska hän on sarjan varteenotettavin osaaja. Hän on todennäköisesti ainoa, joka on säilyttänyt sen. Motobu Chosein esittämänä ne ovat tunnistettavissa perinteiseksi karateksi.  

Abernethyn versiot ovat hänen opettamansa karaten näköisiä, tällä kertaa on kuitenkin mukava huomata, että ne ovat onneksi nipin napin samoissa kuoseissa kuin Motobu Chosein. Abernethy on kuitenkin ylitulkinnut muutamia sarjan tekniikoita, esimerkiksi kumitessa 8, hän opettaa kädellä iskemistä kyynärpäähän, sellaista viittausta ei ole Motobun tekstissä, vaan kirjan kirjoittaja itse kertoo paritekniikassa otettavan kiinni vastustajan vasemman käden kyynärpään alueelta. Kumitessa 10 sitten todella isketään käsivarteen, ja se tekstissä myös niin erityisesti mainitaan. Yläraajojen heikkohin kohtiin iskeminen on tavallista okinawalaisessa karatessa.  Abernethy ei ehkä huomaa, että tekniikat ovat pitkälti Naifanchista, kiinniotto tekniikan hän osaa yhdistää Seisaniin, mutta samalla hänen olisi pitänyt huomata, että se on jo Naifanchin alussa. Lisäksi Abernethyllä on omia näkemyksiä Naifanchin bunkaista ylipäätänsä joita on hänen muissa videoissa. Mielestäni hänen olisi pitänyt oivaltaa, että tässä paritekniikkasarjassa Naifanchia nimenomaan käytetään varsin laajalti hyväksi.

Motobu Chokin paritekniikoiden tekniikat ovat okinawalaista karatea harrastavalle helposti omaksuttavissa, koska periaatteet ovat pääsääntöisesti tuttuja, ne kun eivät ole Motobun Chokin itsensä keksimiä, vaan ainoastaan hänen painottamia. 12 kumiten lisäksi Motobun kumiteja on taltioitu kuvin ainakin kuusitoista lisää, niiden etsiminen vaatii hieman enemmän vaivaa. Osa näistä löytyy Motobun kirjasta: Watashi no karate-jutsu ja toinen osa niistä on taltioitu Yasuhiro Konishin kirjaan: Zukai karate. Käänsin ne suomeksi vuonna 2022 ja tietääkseni kummankaan kirjan sarjoja ei aktiivisesti harjoitella missään. Tekniikoissa haetaan ratkaisua vastustajan yksittäiseen lyöntiin, kahden lyönnin yhdistelemään, yhden käden rinnusotteeseen (vastustaja pyrkii lyömään tämän jälkeen), kakedameshi alkutilanteeseen, isku ja potku yhdistelmään ja selän puolelta otettuun vartalon hallintaan molemmin käsin. Tutkiskelussani olleista Motobun 28 paritekniikasta kaikki päättyvät iskuun, lyöntiin tai potkuun. Kahdessa tekniikassa ennen lopullista iskua pyritään tekemään tuhoa käsivarteen lukon muodossa. Paritekniikoissa ei ole kaatoja, jos tyrmäystavoitetta ei lasketa sellaiseksi. Motobu Chokin karate ei ole näiden tekniikoiden perusteella painottunut painiin tai jujutsuun.   

Motobun tekniikat yleisesti eivät ole selitettävissä yksittäisen katan suoranaisilla bunkailla, vaan ne ovat rakennettu katan yksittäisiä tekniikoita hyväksi käyttäen uudelleen yhdistellen. Perustekniikat ovat pääsääntöisesti otettu Naifanchista, mutta ainakin Wansuu ja Passai vaikuttaisi olevan mukaan otettuja. "Motobu saru sensei oli tyytyväinen kolmeen kataan ja te haluatte lisää!", Kyan sensein kerrotaan tokaiseen tuohtuneena oppilaalleen, joka olisi halunnut oppia uuden katan. On kuitenkin melko varmaa, että Motobu sensei osasi todennäköisesti monta kataa, hänellä kun on ollut helppo pääsy niihin veljensä ja opettajiensa kautta. Ehkä hän opettaessaan ja harjoitellessaan keskittyi vain muutamaan liikesarjaan. Kyan sensein suosikkeiksi muodostuivat: Chinto, Passai ja Kusanku. 

Edellä olen kerännyt paritekniikoissa esiintyviä periaatteita ja ajatuksia.

a) Lähietäisyys. Motobu sensei on selvästi mieltynyt tilanteessa liikkumaan vastustajaa kohti, verraten Kyan sensein kuviin paritekniikoista. Motobu on selvästi lähietäisyydellä, jossa polvipotkut ja kyynärpää lyönnit ovat otollisia käyttää. Motobun tekniikoissa pääsääntöisesti liikutaan suoraan eteenpäin, mutta joissakin tekniikoissa on mukana väistämistä.

b) 夫婦手 Meote, torjunnassa käsi ei vetäydy hikiteen vaan tukee hyökkäystä vastaanottavaa kättä. Shutoukesta tuttu periaate, torjuvaa kättä tuetaan tuetaan toisella kädellä.  Lähietäisyydellä hikiten käyttö voi olla liian hidasta ajatellen reagoimista hyökkääjän tekniikoihin ja vastaiskemiseen. Motobun kumitessa torjutaan aivan kuin karatessa on käsitetty, karatessa on torjuntoja (piste!).

c) Torjutaan (vastaan otetaan hyökkäys) ja isketään välittömästi samalla kädellä, jolla on torjuttu. Seibukan: Ikkyou dou, yhdellä liikkeellä, esimerkkejä löytyy ippon kumitesta ja Wanchin katasta. Funakoshi sensei kutsui tätä 変手 hente tekniikaksi: puolustava käsi muuttuu hyökkääväksi. Motobu sensei ei pitänyt torjumista yhdellä kädellä ja lyömistä toisella kädellä torjumisen jälkeen karatekan todellisena taitona. On kuitenkin huomioitava, että hente-periaatteella ei saada niin suurta voimaa kun tavalla, jota hän kritisoi, siksi karatekan ei tule jättää harjoittelematta tuota hitaampaa, mutta jymäkämpää Go no sen periaatetta. 

d) Torjutaan (vastaan otetaan hyökkäys) ja isketään yhtä aikaa molemmat kädet käytössä: yksi käsi vastaanottaa kun toinen samanaikaisesti vastahyökkää. Periaate on tuttu Wansuusta ja Kusankusta.  Tässä periaatteessa voimaa hyökkäykseen saadaan c-periaatetta enemmän, koska vastustaja liikkumisellaan kohti puolustajan nyrkkiä tehostaa vastaiskun voimaa. Tämän idean käyttö olisi mielestäni syytä tutkia myös vapaaottelussa, se voisi olla siellä hyvin tehokas yllätyksellisyyden takia.

f) Hyödynnetään vastustajan torjunnan, hyökkäyksen tai muun kädestä virtaavan voiman suuntaa omaan hyökkäykseen (antamalla siihen lisää vauhtia) Jotkut Motobun kumitesta alkavat Seibukan karatessa tutusta pariharjoitteesta, jossa pyöritetään käsiä hanttiin laittaen. Kyseessä on kakedameshi, eräänlainen okinawalainen käsipaini, josta mestarit ovat mitelleet voimiaan kun ei ole haluttu kunnolla turpaan pistää.

g) Torjutaan ja saman aikaisesti estetään vastustajan hyökkäys aktiivisesti toisella kädellä. Seibukan karaten muutamassa ippon kumitessa pyritään vartalon uudelleen asemoinnilla vaikeuttamaan vastustajan tekniikoiden jatkokombinointi. Motobun oivallus torjunnan aikana toisen käden vastahyökkäyksen estäminen voisi olla hyvä taito vapaaottelussa, jos haluaa viedä vastustajansa heitolla maahan. Tavalla voi melko turvallisesti päästä painietäisyydelle.

h) Hyödynnetään vastustajan reaktiota kun on potkaistu polvella vatsaan tai nivusiin, hyökkääjän jalka suoristuu, koska hän väistää potkua vetäytymällä taaksepäin eikä osaa sitä torjua tai vastaanottaa muulla tavalla: kyseessä on kamppailutaitoja harjoittelemattoman luonnollinen reaktio (parjattu karaten X-torjunta olisi tässä ollut parempi reaktio).Vetäytyessä polven kulma muuttuu heikoksi ja se ei kestä niin hyvin potkusta tulevaa voimaa. Tästä kumitesta voimme oppia yleisen periaatteen: on tutkittava kuinka vastustaja reagoi hyökkäykseen, miten hän sen ottaa vastaan ja voiko sitä käyttää omaksi hyödyksi omassa vastahyökkäyksessä.  Kyseessä on kumite 9, jonka kohdalla Abernethy kertoo tekniikassa käytettävää potkua vanhaksi, sitä se on, mutta sen olisi voinut yhdistää kataan, jota hän itse on Wadoryussa harjoitellut. Tosin Wadoryun katassa se ei ole niin ilmeinen kun se on Seibukanin vastaavassa katassa enkä ole varma harjoitellaanko siinä samaa bunkaita kuin meillä.

i) Lyönnin liikkeetä hyödynnetään iskun torjuntana ja välittömänä vastaiskuna. Seisan tai Passai katasta tuttu periaate. 

j) Vedetään vastustajaa kohti itseä kun isketään tai potkaistaan. Pyritään pitämään vasta-iskun aikana kiinni vastustajasta, jos mahdollista. Vastustajan kiinnipidolla saadaan lisää tehoa tekniikkaan, on kuitenkin muistettava, että tämä saattaa oikeasti onnistua harvoin ja siksi on syytä harjoitella tekniikoita ihan karatelle tutulla tavalla ilman kiinniottoa. Liian usein olen nähnyt itsekeksittyjä bunkaita, jotka toimivat vain, jos on saatu kiinni kädestä ja vastustaja tököttää paikallaan.

Motobun tekniikat ovat älykkäitä ja ne ovat loistavia esimerkkejä kuinka katan tekniikoita kuuluu käyttää hyödykseen. On hämmentävää kuinka paljon hän saa irti Naifanchi-katasta. Katan tekniikoita voi kombinoida loputtomasti muistaen periaatteet, siksi jokaisen karatea harjoittelevan olisi löydettävä sieltä katasta omat suosikkinsa. 

"Katan tekniikat olivat mestareiden lempitekniikoita" Kertoi Shimabukuro Zenpo sensei.

 

Patrick McCarthy: Kensei Kyan Choutoku, The man & his art. Ajatuksia kirjasta.

Joitakin vuosia sitten Okinawalla löydettiin pieni kirjanen, joka sisälsi Kyan Choutokun ajatuksia ja ensimmäistä kertaa myös hänen paritekniikoitaan valokuvin havainnollistaen. Kirjanen on nimeltään: Okinawa kenpou, Karatedou kihon zukai, Kumite. Suomeksi kuta kuinkin: Okinawalaisen karatedoun perusta ja kumite kuvin. Minulle osa kuvista tuli tutuiksi kun Suomen Seibukanin merkittävin alullepanija Jamal Measara sensei laittoi muutamia kuvia kirjasesta Facebookiin nähtäväksi. Alkuperäisen version kirjasesta omistaa Kanemoton perhe Okinawalla ja siitä on levinnyt joitakin valokopioita pitkin saarta. Yksi noista vanhan ajan valokopioversioista on ollut löydettävissä esimerkiksi Hokama Tetsuhiron ylläpitämässä karatemuseossa. 

Kirjan alkusanat kertovat Patrick McCarthya esitellen: Konno Satoshi, Irei Hiroshi, Hokama Tetsuhiro ja Joe Swift. Konno Satoshi on karateka ja historian harrastaja pääsaarilta, hänen karatetaustansa liittyy Joushinmon Shourin-ryuhun, tyyliin, jonka perusti Tamotsu Isamu varhainen oppilas Ikeda Hoshu. Ikedan opettama Shourinryuun voi kuvailla olevan Tamotsun Shourinjiryuun ja Shoutoukanin risteytys lisänä Ikedan omia näkemyksiä muista taistelulajeista kuten Penjak Silatista. Ikeda piti Tamotsusta irtioton jälkeen jonkinlaisia yhteyksiä Nakazato Joueniin, salilla kuitenkaan aktiivisesti harjoittelematta. Myös Konno on käynyt Okinawalla haastattelemassa Nakazatoa ja Shimabukuro Zenpoa, mutta hän opettajansa tavoin ei ole itse hikoillut harjoituksissa merkittävissä määrin. Konno ei ole Nakazaton Shourinjiryuun eikä Shourinryuu Seibukanin osaaja, se on nähtävissä hänen omalaatuisissa kata bunkai selityksissään. Irei Hiroshi on kirjoittanut 2010 merkittävän kirjan: Okinawan karate, mies nimeltä Chan Mii. Sain hankkitua kirjan allekirjoituksin Okinawalla vuonna 2012. Kirjasta on englannin kielinen ja japanin kielinen versio ja se on kokonaisuudessaan McCarthyn kirjaan kopioituna. Se on mielestäni yksi merkittävimmistä osista, koska se kertoo kuinka tärkeä opettaja Kyan Choufu Kyanin isä oli pojilleen. Lisäksi siitä saa hyvän ajan kuvan Okinawan kuningaskunnan lakkauttamisesta ja jakautumista vanhan Okinawan puolustajiin ja pääsaaren kannattajiin. Irei Hiroshi ei itse ollut maineikas karateopettaja tai osaaja ja ehkä siksi hänen kirjoituksensa keskittyy paljolti muuhun kuin taistelutaitoihin. 

Kirjassa saa valitettavan suuren huomion artikkeli Sunabe Shozenista, joka on väittänyt olleensa Kyan sensein oppilas 12-vuoden ajan. Sunabe oli Hawaijille muuttanut okinawalainen. Sunabea on Hawaijilla haastattellut Matsubayashiryuta harjoitteleva Charles Goodin. Sunabe ei kuulu niihin Kyanin oppilaisiin, joiden harjoittelun joku toinen oppilas olisi vahvistanut. Sunabe on syntynyt 1919 ja hän on kertonut, että Kyan olisi halunut hänet oppilaaksi kuusi vuotiaana, jos tuo olisi totta Kyan ei olisi noudattanut enää isänsä mukaista traditiota, jonka mukaan varsinainen karateharjoittelu on aloitettu vasta murrosikäisenä. Jos väittämät ovat totta Sunabe olisi harjoitellut Kyanin puutarhadojolla vuosina 1925-1937. Sunabe kertoo Kyanista ja oppimastaan karatesta tarkkuudella, josta voi päätellä hänen olleen Kyanin suora oppilas tai sitten jonkun Kyanin oppilaan oppilas. Hän on melko varmasti liittynyt jollain tavalla Kyanin karatetraditioon. Sunaben väitteiden paikkansa pitävyyttä heikentää valitettavasti liiallinen tarinoiden kerronta, hän esimerkiksi mainitsee kuinka Kyan olisi menettänyt toisen silmänsä ystävänsä keittotikuilla sohaisemana! Kyanin lempinimi Chan Mi Guwaa viittaa pienisilmäisyyteen eikä silmättömyyteen. Lisäksi kukaan Kyanin todennettu oppilas ei ole kertonut, että Kyan olisi ollut yksisilmäinen. Kyanin kasvon  kuvat ovat huono tasoisia tarkkuudeltaan, mutta niissä vaikuttaisi molemmat silmät olevan tallessa, oikea silmä näyttäisi olevan pienempi kuin vasen. Sunabe kertoo aivan oikein Seisanin olleen kata, jolla luodaan perusta ja sen parissa aikaa on tuolloin vietetty muutamia vuosia. Seibukan karatekalle Seisanin uuttera harjoittelu on selviö ja sen kautta muut myöhemmät katat ovat helppoja omaksua. Seisan sisältää karaten kovan ytimen. Sen jälkeen Sunaben kata lista on poikkeuksellinen sisältäen Naifanchit 1-3 ja kaksi Anankua: Ananku sho ja Ananku dai. Kyanin varmistetut oppilaat eivät ole oppineet Naifanchia suoraan Kyanilta kolmesta versioista puhumattakaan eikä kukaan ole kertonut oppineensa Anankusta kahta versiota. Sunabe on kertonut Hohan Sokenilta jo kuultua tuttua ja värikästä bunkaita liittyen Kuusankuu kataan. Katassa on kohta, jossa käsi päätyy pään taakse, Sunaben mukaan tässä on tarkoituksena ollut irroittaa pään nutturassa oleva neula ja heittää se kohti vastustajaa. Hohan Soken väitti olleensa Nabe Matsumuran oppilas, vaikka Sokenin tiedetään nykyisin olleen Chouzo Nakaman oppilas. Kysyin Ruotsin Okinawan Shourinjiryuun pääopettajalta olisiko Nakazato sensei koskaan opettanut tällaista hiuspinnitekniikkaa, hän sanoi asiasta hiukan huvittuneena, että ei! Tekniikan Seibukanin bunkai on yhtäaikainen torjunta ja hyökkäys. McCarthy on tavannut Nakazato Jouenin ehkä jopa haastatellut häntä? Hänen olisi mielestäni pitänyt käyttää kirjassaan lähteenään henkilöä, joka on varmistettu Kyanin oppilas. Nakazatoa on haastattellut ainakin Hamagawa Ken ja hänen kirjastaan Okinawan karaten jättiläiset McCarthy olisi saanut luotettavaa tietoa. Pidän itse Sunabea mahdollisena Kyanin oppilaan oppilaana, joka on kuullut opettajasta tarinoita.

Kirjan kuuma peruna ja se mielenkiintoisin osa on Kyan sensein karatesta vuonna 1932 julkaistu kirjanen, joka on tullut vasta viime vuosina valoon suurelle yleisölle. Kirjan alussa on muutaman sivun verran käytetty aikaa kuvaamaan mitä karate on ja se ei tuo oikeastaan mitään uutta, jos lehti artikkeli vuodelta 1942 Karate no omoide ja vuonna 1930 julkaistu Kyanin haastattelu Kenpo Gaisetsu kirjassa ovat luettuina. Opuksessa on 15 kuvaa, jotka ovat tietysti mielenkiintoisia. Yhdessä kuvassa Kyan poseeraa valmiusasennossa ja toisessa hän potkaisee makiwaraa maegerilla, kuva on käännetty ”potku varpailla.” Kuvassa ei kuitenkaan selvästi harjoitella varvaspotkua vaan normaalia päkiä potkua polven korkeudelle. On otettava huomioon, että karaten tekniikoiden nimet ovat tuolloin Okinawalla olleet alkupoluillaan. Oletusarvoisesti Seibukan karatekalle kuvat ei pitäisi tuoda suurta yllätystä, koska kuulumme Kyan sensein karateperinteeseen. Kuvat esittävät selkeästi Seibukan karatekalle tuiki tavallisia bunkaita ja poseerauksia: Kuusankuusta, Passaista, Wansuusta ja Chintousta. On mukava huomata kuinka perimätieto on kulkeutunut tähän päivään asti, ja on hienoa opettaa niitä eteenpäin eikä keksiä itse selityksiä. Muutama kuva ei kuitenkaan aukea ihan helposti, koska yhdessä on lukko ja hallintatekniikka seiza-asennosta, valitettavasti teksti ei kerro kuinka tuohon hallintaan päädytään. Tekstit ovat harmittavasti muutamassa kuvassa sekaisin, koska selitys ei satu mitenkään kuvaan: yksi paritekniikoista on hieman epäselvä ja tekstit eivät paljoa valaise, mutta kyseessä on kuitenkin tekniikka, jossa on kyse torjunnoin, iskuin ja potkuin suoritettavasta harjoitteesta.

Keskustelin kirjan tekniikoista Ruotsin Okinawan Shourinjiryuun opettajan kanssa ja hän oli niistä täysin samaa mieltä. Niin täytyy ollakin, koska Shimabukuro Zenryou ja Nakazato Jouen olivat molemmat Kyanin oppilaita ja siksi katan sisältö ei pitäisi olla kovinkaan paljon erilainen. Kyanin tekniikat opuksessa ovat selitettävissä melkein täysin kata bunkailla, Kyanilla ei tiettävästi ollut standardisoitua paritekniikka sarjaa, jota tulevat sukupolvet olisivat harjoitelleet. Seibukanin Ippon kumitessa on varmasti Kyanin opettamia tekniikoita, jotka ovat katasta otettuja yksittäisiä tekniikoita, joita on järjestelty uudelleen. Motobun Choukin kumitet ovat luotu edellä mainitulla tavalla, Motobun paritekniikoista on paljon kuvia erilaisia tekniikoita on löydettävissä kuvataltioin 28 kappaletta. Todennäköisesti kaanonisoituina niitä ei harjoitella muualla kuin Motobun pojan Chousein salilla. Motobu Chousein sarjassa on kumiteja 12 kappaletta joista Motobu kirjoitti myös kirjan.  Verraten Kyanin kirjasen kuvia Motobun kuviin kumitesta voimme havaita, että Kyan asettuu vastustajaan nähden kauemmaksi. Tämä johtunee siitä, että Motobun kuvin tiedossa olevat kumitet ovat pitkälti Naifanchi pohjaisia, jossa etäisyys on lähellä. Monelle modernille kata tulkitsijalle niin Kyanin kumitet ja Motobun kumitet ovat varmasti pettymyksiä kun niissä on varsin vähän painia ja jujutsun tapaisia tekniikoita. Ne ovat kuitenkin merkittävä ja luotettava portti vanhaan karateen, jos sitä haluaa haikailla. Kyan ja Motobu olivat molemmat kuuluisan Matsumuran oppilaita, miksi heidän välittämät paritekniikat eroaisivat merkittävästi oman opettajan näkemyksistä?

McCarthy ei ole tulkinnut itse kirjasen paritekniikoita. Tämä on mielestäni yllättävää, koska hänen opettajakseen väittämä opettaja Kinjou Hiroshi on opettanut Kyan sensein katoja. Muiden muassa Kinjou on opettanut Kyanin Passaita, joka on hänen repertuaarissaan tunnettu nimeltä Oyadomari no Passai. Mistä Kinjou olisi voinut oppia Kyanin katoja kun hänen opettajansa oli ollut Oshiro Choujo, joka oli puolestaan Itosu Ankoun oppilas? Itosu ei tietysti ole opettanut Kyanin versiota Passaista, koska se on tuskin ollut hänelle tuttu. Kyanilla on ollut oppilas okinawalta, joka on myöhemmin muuttanut Argentiinaan. Oppilaan oppilassuhdetta ei ole vahvistettu, mutta hänellä on ollut argentiinalaisia oppilaita, jotka opettavat ilmiselviä Kyanin katoja. Olen ollut sähköpostilla yhteydessä okinawalaisen vanhimpaan oppilaaseen Argentiinassa. Kinjou Hiroshi on Buenos Airesissa Argentiinassa esittänyt Oyadomari no Passai katan, josta on taltiointi youtubessa. Kata on tismalleen sama kuin argentiinalaisilla. Näin ollen on täysin mahdollista, että Kinjou oppi Kyanin katoja Argentiinassa eikä Oshiro Choujolta.

Kensei Kyan Choutoku sisältää varsin vähän uutta tietoa ja suurin osa on jo muualla aikaisemmin julkaistu ja ollut varsin helposti saatavilla. Kirja on kuitenkin hyvä paketti Kyan Choutokun historiaan vähemmän perehtyneille, koska siitä saa varsin hyvän kokonaiskuvan.

Karaten taito on myös tarkkuuspeliä

Jokunen vuosi sitten kirjoitin, että Shimabukuro Zenryolla oli tapana harjoittella lyönnin tarkkuutta.

Asia tuli mieleeni, kun luin MTV:n sivuilta tuoreen UFC-mestarin Conor McGregorin mietteen:  Olen edelleen sitä mieltä, että loppupeleissä tarkkuus voittaa voiman ja ajoitus nopeuden. 

McGregor todellakin tyrmäsi vastustajan sensaatiomaisesti, lyönnin taidokkaasti ajoittaen ja tarkasti osuen. Kuvien perusteella nuori mestari osui vastustajaansa hyvin klassiseen maaliin eli leuan sivulle. Lyönti ei itsessään vaikuttanut olevan kovinkaan voimakas ja lisäksi McGregor vieläpä liikkui taaksepäin. Ajoitus oli kuitenkin kohdallaan ja se mahdollisti lyönnin riittävän voiman tyrmäämiseen, sillä vastustaja Jose Aldo liikkui eteenpäin. Aldo hyökkääjänä oli siis itse osasyyllinen tyrmäyksen voiman tuottamiseen.

Ajoituksen merkitys olisi oltava karatekalle sellaista peruskauraa, sen tärkeitä osasia ovat esimerkiksi keskittyminen ja reaktionopeus. Kaikelle hyökkäystekniikkalla tulee olla maalinsa. McGregor käytti kyusho jutsua, hän osui vastustajaa heikkoon paikkaan. Ennen vanhaan nuo heikot paikat löydettiin varmaankin vahingossa tappeluiden tuoksinnassa. Kamppailijat, sitten lienevät kertoneen toisilleen, että sehän tipahti heti kun siihen osuin, ilman se kummempaa mietintää tai tietämystä, mikä olikaan se mekanismi, joka sen tyrmäyksen aiheutti. Tokihan oli viisasta sitten yrittää osua samaan paikkaan uudelleenkin, kun kerran vaikutus oli hyvin positiivinen.

Eli tarkkuutta ja ajoitusta harjoittelemaan!

McGregorilla on muuten, sellainen huonotapa vetää sittä kättä kainaloon kun lyö:-) 

  












  

Kiinalaista kataa ja paritekniikkaa.

Haluan jakaa edellä olevan kiinalaisen videon pätkän, jossa käydään läpi kiinalaisen Fujianin alueelta tutun Five Ancestors Fist:n (五祖拳) kata ja sen tekniikat parin kanssa. Kyseessä on tyyli, johon ainakin Okinawan Goju-ryu porukat ovat tutustuneet käydessään vierailulla Fujianissa. Tämän tyylin yksi katoista on Sanchin, vaikka se on erilainen kuin Gojuryun uskoisin, että tällä Wuzuquanilla on joskus ollut jotain yhteistä historian hämärässä okinawalaisen sukutyylinsä kanssa, aikojen saatossa vain tyylit ja sen katat ovat muodostuneet omiksi, lähes tunnistamattomiksi toisistaan.

Vaikka Five Ancestors Fistillä on todennäköisesti enemmän yhteyksiä Nahan alueella syntyneiden karatetyylien kanssa, on videossa esiintyvä kata ja sen tekniikat hyvin saman henkisiä kuin Shorin-ryun tekniikat. Yhteistä on, että 1) paritekniikat eivät ole kovinkaan pitkiä ja 2) pyrkimyksenä on useimmin vastaanoton jälkeen iskeä, lyödä tai potkaista. 3) Lukkoja on samassa suhteessa ja niillä pyritään rikkomaan raaja eikä hallitsemaan, 4) Kädet ja jalat liikkuvat samoin paritekniikassa ja katassa välissä ei ole mitään ekstra liikkeitä. Shorin-ryu karatekana oli mukava katsoa liike ensin, ja sitten ennustaa, mitä liike tarkottaisi. Yllätyksiä ei juurikaan ilmennyt. Tässä on paljon tuttua!

Videon nimessä havaitsin tutun karatesta tutun bunkai 分解 sanan, joka kiinaksi, lausutaan fēn​jiě. Käännätin täällä sanan http://www.mdbg.net ja sain tulokseksi: to resolve / to decompose / to break down. No, sehän on japaniksi ihan sama eli: purkaa osiin. Tämä johdatteli minut ajatukseen, että ilmeisesti Aasiassa asia ymmärretään, kun se ensin puretaan paloihin. Muistelisin, että meille suomalaisille ymmärtäminen on jonkun asian ymmärtämistä, kun sen asian ympärillä pyöritään kierroksia tehden.

Andou shinshii, ja jälleen uusi selitysmalli Naifanchi shodaniin.

Eipä tiennyt Motobu Saruukaan, mitä Naifanchi todellisuudessa pitää sisällään.:-)

Seisan Hit

Tässäpä syyskaudelle harjoitusvinkkiä.

Kuten seibukanilaiset hyvin tietää niin Seisanin läpivieminen täysillä loppuakohden hapottaa. Nykysin on tullut kovasti muotiin, ns high intensity training eli HIT. Tutkimukset osoittavat lukuisia etuja terveyden kohenemiseen, lisätietoa kannattaa googlailla.

Alkulämmittely
Seisan (apinan raivolla) 4-6 krt välissä 4 min taukoa. Tuo neljä minuuttia on ruhtinaallinen.
Loppujäähdyttely

Mestari Senna ja mielentila kamppailessa.

V. 1988 Ayrton Senna ajoi yhden vaikuttavimmista aika-ajo kierroksista Monacossa. Hän oli tallikaveriaan Alain Prostia 1,427 sekuntia nopeampi kierroksellaan, formula maailmassa tuota eroa pidetään valovuotena. Ayrton Senna pitää Monacon kierrosta mieleen painuneena ja äärimmäisenä kokemuksena. Hän kertoo kokemuksestaan:

"Painoin, painoin ja painoin. Ja yhtä-äkkiä olin muita kaksi sekuntia nopeampi. Ajoin vaistonvaraisesti, ja aivan kuin olisin ollut toisessa ulottuvuudessa. Olin kuin tunnellissa, kaukana tietoisesta ajattelusta. Hetkittäin, kun ajan, irrottaa se minut kaikesta muusta. Tuona päivänä Monacossa 1988 sanoin itselleni, että se oli minä maksimissaan, ei tilaa millekään muulle. Tuon jälkeen en koskaan saavuttanut enää tuota mielentilaa."

Just do it. Mokuso.