Karaten tyypillisin tapa tehdä takakädensuora on vetää passiivinen, lyöntiä suorittamaton käsi kainalon alle. Tämä saa usein hyvin paljon negatiivisista kritiikkiä osakseen turhana ja toimimattomana juttuna.
Käden kainaloon vetäminen ei ole okinawalainen keksintö, se on käytössä myös kiinalaisissa lajeissa. Ei ole siis tiedossa alkuperäistä syytä sille, miksi tällainen lyöntitapa kehitettiin. Joka tapauksessa okinawalaiset ovat tähän tapaan hyvin tykästyneet ja he ovat jalostaneet sitä eteenpäin. Voidaan sanoa, että "kainalomoukusta" on tullut karaten tavaramerkki.
Miksi Seibukan karatessa käsi viedään kainaloon lyönnin yhteydessä? Yksi syistä on, että viemällä kättä kainaloon tehostetaan ylävartalon kiertoa, lyövä käsi saa näin lisää potkua. Kyse ei ole rekyylistä, vaan käden paino ja lihakset avustavat lantion ja vatsalihasten työtä. Tämä on sitä Kyan sensein mainitsemaa lihasten yhteistyötä. Hikite ei juurikaan lisää voimaa jos hartialinjassa ei tapahdu muutosta. Kun käsi menee kainalon alle se ei muutu turhaksi, vaan se muuttuu kamaeksi ja on valmiina seuraavaan toimenpiteeseen. Jos valitaan uusi suora jatkotekniikaksi, on käsi valmiina ja ylä- ja alavartalo viritetty kierron vaikutuksesta. Karatessa jabi on harvinainen, ja uusi lyönti kainalosta lähtee matkaan kauempaa kuin nyrkkeilyn pääsuojauksessa. Pitemmän matkan takia kainalolyönti on hitaampi, mutta voimakkaampi ja sillä pyritään tyrmäykseen eikä hämäykseen. Kainaloon vetämällä saadaan siis aikaiseksi myös enemmän välimatkaa kohteeseen, ja siksi aikaa menee toki enemmän, mutta voimaa saadaan tukku lisää. Pienikokoiselle henkilölle tämä voiman lisäys voi olla ratkaiseva.
Nyrkkeilyssä painotetaan päänsuojausta lyönnin aikana. Jos tapaat karatekan, joka suojaa leukaa lyönnin aikana on tämä ominaisuus nyrkkeilyn aikaansaannosta. Matsumuran aikana ei okinawalaisilla näet ollut moisesta lajista tietoa. Nyrkkeilyssä on viisasta yrittää suojata leukaansa, koska päätä pommitetaan kokoajan. Kuitenkin ja hyvin usein myös tässä lajissa käy niin, että se passiivinen käsi matkaa kohti kainaloa, koska se suunta on varsin luonnollinen kun lantiota kierretään voimakkaasti ja leuka jää vaille suojaa. Kyan sensei sanoi, että on erotettava jodan, chudan ja gedan. Jos molemmat kädet suojaavat jodania, on käsillä pitkä matka lähteä torjumaan nivustaivetta kohden tulevaa hyökkäystä. Tämän takia yhden käden tulisi olla keskellä vartaloa, josta matkaa ylös ja alas on samanverran.
Hikiteä on selitetty myös kiinniottamisella ja vastustajan vetämisellä itseään kohti. Tätä on pidetty oikeana bunkaina kainaloon vedolle. Asia ei ole kuitenkaan noin yksinkertainen, koska ei ole helppoa saada otetta liikkuvasta vastustajasta, varsinkaan kädestä. Jos kuitenkin tuossa onnistuu, niin tietysti silloin kannattaa vetää vastustaja kohti itseä, tehostaen siten lyönnin voimaa. On kuitenkin huomioitava, että useimmin käy niin, ettei saa kiinni ja silloin se passiivinen käsi saattaa matkata sinne kainalon alle, kun kuitenkin on päättänyt lyödä. Kirjoitin, saattaa, koska karatessa on muitakin paikkoja passiiviselle kädelle esimerkiksi Wansu-katassa toisella kädellä torjutaan ja toisella vasta-isketään.
Karaten lyönti tapa on omanlaisensa, se ei varmasti ole sen parempi kuin muutkaan, mutta ei piiruakaan huonompi. Gendai bushi, Lyoto Machida on hyvin menestyksekkäästi käyttänyt kainalomoukkua UFC-otteluissaan ja osoittanut sen, ettei karatekan tarvitse omia minkään muun lajin lyöntitapoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti